Lukukauden loppu ja hyvästit Saskatoonille

En voi oikein uskoa miten nopeasti lukukausi lopulta tuli loppuunsa. Viimeiset pari viikkoa yliopistolla on ollut tenttiaikaa ja tuntuu siltä että kaikilla opiskelijoilla on ollut kiirettä ja stressiä lopputenteistä. Omat loppukokeeni sattuivat päättymään jo 14. joulukuuta ja major paperin palautuspäivä oli 15. joulukuuta, joten minulle koitti joululoman alku mukavasti jo joulukuun puolessa välissä. Tentit kuitenkin jatkuvat edelleen yliopistolla, ja myöhäisimmät tentit pidetään vasta pari päivää ennen joulua.

Koska velvollisuudet yliopistolla ehtivät jo päättyä näinkin ajoissa, jätin jo hyvästit Saskatoonille. Heti kun viimeinen tentti oli ohitse, tuntui siltä, että olisipa minulla ollut vielä vähän enemmän aikaa. Se tunne oli kuitenkin varmaan väistämätön, oli lähtö milloin tahansa. Se heijastaa varmaan myös sitä, että vaihtoni oli onnistunut ja upea kokemus! Toisaalta kaipaan kyllä myös kotiin, joten en tehnyt kuitenkaan lähtöä Saskatoonista mitenkään vastentahtoisesti.

Lopputenttejä minulla oli siis kaiken kaikkiaan kolme, joiden lisäksi loppurutistukseen kuuluin major paperin kirjoittamista. Kurssien suoritus oikiksessa koostui pääasiassa 100 % lopputentistä, ellei ollut kirjoittanut minor paperia, jonka pystyi joillakin kursseilla tekemään osaksi kurssin suoritusta. Minun kurssini suoritukset tulivat kuitenkin 100 % lopputenteistä. Tentin kirjoittamiseen oli aikaa 3 tuntia, mutta koska englanti ei ole äidinkieleni, pystyin hakemaan College of Law'sta hieman apua koetilanteeseen yhden lisätunnin muodossa. Tuo lisätunti tuli kyllä todellakin tarpeeseen. Tentit olivat melko samankaltaisia kuin Suomessa; pääasiassa kysymykset olivat pitkiä oikeustapauskysymyksiä, joiden lisäksi oli pidempiä ja lyhyempiä esseekysymyksiä.

Tentit sai kirjoittaa käsin tai läppärillä. Onnekseni olin päättänyt kirjoittaa tentit läppärillä, koska järkevien vastausten kirjoittaminen englanniksi oli joka tapauksessa hidasta. Läppärillä pystyi kirjoittamaan vähän nopeammin ja lisäksi muokkailemaan vastauksia helpommin. Tentit tehtiin erityisellä ohjelmalla, joka sulki kaikki muut toiminnot koneesta tentin ajaksi. Oikiksen tentit olivat open book -exameja, joten tenttiin sai ottaa mukaan luentomuistiinpanot, oikeustapaukset ja esimerkiksi rikoslain. Olin kyllä tenteissä pääasiassa aika hyvin perillä siitä, mitä kysymyksissä haettiin, mutta huomasin, että en välttämättä osannut kirjoittaa kovin hyviä vastauksia, koska argumentointi common law -järjestelmässä tuntui haastavalta. Olen kuitenkin toiveikas kurssien läpimenon suhteen. Major paperin kirjoitin Introduction to American Constitutional Law -kurssille ja aiheenani oli lopulta tarkastella Miranda v. Arizona -oikeustapausta ja Miranda-oikeuksia USA:n rikosoikeusjärjestelmässä.

Paljon muuta kuin lopputenttejä ja paperin kirjoittamista ei viime viikkoihin olekaan sitten mahtunut. Itsenäisyyspäivänä ennen ensimmäisiä tenttejä suomalaisilla vaihto-opiskelijoilla oli kuitenkin kunnia päästä itsenäisyyspäivän vastaanotolle Saskatoonin Suomen kunniakonsulaattiin. Tilaisuus oli melko pieni ja vapaamuotoinen, mutta teki kyllä itsenäisyyspäivästä spesiaalimman ja juhlavamman. Tarjolla oli myös kaivattuja suomalaisia makuja: cocktail-paloja ja glögiä.

Viimeisiä viikkoja Saskatoonissa värittivät myös kovat pakkaset. Parin viikon ajan lämpötila on ollut jossain -20 asteen tuntumassa, aamuisin jopa -30 asteessa. Suomalaisena kylmät talvikelit eivät sinänsä päässeet yllättämään, mutta kyllä on myönnettävä, että Saskatoonissa pakkaset tuntuivat purevammilta preerialta puhaltavien tuulien takia. Toisaalta Saskatoonissa päivän pituus on pari tuntia pidempi kuin Suomessa tähän aikaan, joten aurinkoisina päivinä aurinko oikeasti myös lämmitti. Lunta Saskatoonissa oli joulukuun alkupuolella vain nimeksi, joten oli kuitenkin kiva saada kokemus kunnon talvikelistä Kanadassa, edes kovien pakkasten muodossa.

Lähteminen Saskatoonista tuntui haikealta. Viimeiset päivät olivat toisaalta tosi kiireisiä, kun piti tenteistä väsyneenä yrittää pakata 4 kuukauden elämä matkalaukkuun ja pariin reppuun ja samalla siivota huonetta. Sitten kun viimein pääsin laukkujen kanssa Saskatoonin lentoasemalle ja ehdin vähän rauhoittua, iski pieni surumielisyys, kun tajusin että nyt en enää näe vaihtokavereitani enkä enää pääse kävelemään kampuksen käytävillä.

Nyt edessä on kuitenkin vielä joululoma ja pari pitkään odotettua reissua ennen Suomeen palaamista. Niin haikealta kuin Saskatoonin hyvästeleminen tuntuikin, on ihanaa palata kotiin ja Helsinkiin. Blogiin on vielä tulossa joulu-tammikuussa muutama juttu vaihtoajasta ja Suomeen paluusta sekä varmaan myös reissujuttuja.

Kuulumisia viime viikoilta

Kuten jo viime postauksessa lyhyesti mainitsin, viime aikoina tänne on kuulunut lähinnä opiskelua ja etenkin opiskelusta stressaamista. Syksy on mennyt niin nopeasti, että on vaikea uskoa, että parin viikon kuluttua kaikki tentit on tehty ja paperit (toivottavasti!) palautettu. Joulukin alkaa lähestyä - tänä vuonna joulunaikakin tuntuu vähän erilaiselta, kun valtaosa joulukuusta kuluu ulkomailla.

Täällä lukukausi etenee niin, että kurssit kestävät koko lukukauden ja lukukauden lopussa on lopputentit parin - kolmen viikon aikana. Suomessa oikiksessa kurssit kestävät lyhyemmän aikaa ja tenttejä on tasaisesti pitkin vuotta. Alkusyksystä olin tosi innoissani kurssien rakenteesta, koska mielestäni koko lukukauden kestävien kurssien aikana asioita ehtii pureskella perusteellisemmin, vaikka käynnissä onkin samaan aikaan monta kurssia. Tässä vaiheessa vuotta kurssien rakenteen huono puoli kuitenkin paljastuu: kaikki tentit ja palautukset tuntuvat olevan yhtä aikaa ja tuntuu siltä, ettei aika riitä millään kokeisiin kertaamiseen ja paperin kirjoittamiseen. Vaihto-opiskelijalla stressikäyrää kohottaa myös se, että tenteistä ei ole aikaisempaa kokemusta, eikä oikein tiedä, mitä odottaa, vaikka kursseilla onkin näytetty vanhoja tenttikysymyksiä. Stressinhallinnassa on ollut käytössä kaikki konstit: liikunta, sokerinkulutuksen tuplaaminen, meditaatio ja ajoittain jopa suunnitelmallisuus.

No, eilen kuitenkin sain jo yhden kurssin suoritettua kunnialla loppuun asti. Sentencing-kurssilla lopputyö koostui muistion kirjoittamisesta ja mock sentencingissä argumentoinnista. Muistion palautus oli viikko sitten ja eilen argumentoin "puolustusasianajajana" rangaistuksen määräämisestä mock sentencingissä. Mock sentencing jäljitteli oikeaa oikeudenkäyntiä ja muotovaatimukset olivat sen mukaiset. Olin todella hermostunut ja suuni oli kuiva kuin aavikko, mutta sain argumentoinnin tehtyä kunnialla loppuun asti ilman pahoja virheitä! Kurssi ja sen lopputyöt olivat kyllä hieno oppimiskokemus, kaikesta hermoilusta huolimatta.

Opiskelujen lisäksi viime viikkoina on tullut tehtyä välillä jotain muutakin. Jokin aika sitten vierailimme Festival of Trees -nimisessä tapahtumassa, jossa oli kymmenittäin eri tavoin koristeltuja joulukuusia ja piparkakkutaloja. Näitä joulukuusia ja piparitaloja myytiin hyväntekeväisyystarkoituksessa. Tapahtumasta tuli mukavasti itsellekin vähän joulumieltä. Festival of Trees järjestettiin Western Development Museumissa, joka on sisätiloihin rakennettu, historiallista kaupunkia jäljittelevä ja kulttuuriperintöä esittelevä museo. Museossa on myös autokokoelma ja vanhojen junien kokoelma.

Viikonloppuina on tullut aina välillä käytyä myös yliopiston urheilujoukkueen otteluissa. Alkusyksyllä käynnissä oli vielä jalkapallosarja, nyt myöhemmin on ollut jääkiekko-, koripallo- ja lentopallomatseja. Yliopistourheilua on ollut kiva seurata, kun vastaavaa ei Suomessa ole. Täällä alkaa kyllä vähän toivoa, että olisi: oman yliopiston joukkueen kannattaminen tuntuu lisäävän yhteisöllisyyden tunnetta, tietysti monen muun seikan ohella.

Ajatuksia matkailusta Kanadassa ja 48 tuntia junassa

Huh! Yhtäkkiä vaihtosyksy on edennyt jo joulukuuhun ja syksyn viimeinen luento on edessä ensi maanantaina. Tällä hetkellä stressitaso on aika kova, kun lauantaina on edessä mock sentencing, ensi viikolla on ensimmäiset lopputentit ja reilun parin viikon kuluttua häilyy major paperin palautuspäivä! Opiskelujen lomassa ja rentoutumiskeinona kirjoittelin kuitenkin vielä hieman näkemyksiäni ja kokemuksiani Kanadassa matkustamisesta. Opiskelujen jälkeen palkintona odottaa vielä itsellänikin reissaamista ennen kotiinpaluuta, joten reissupostauksia pitäisi tulla vielä myöhemmin lisää. Ensin pitää kuitenkin keskittyä tentteihin ja kirjoittamiseen!

Vaikka opiskelijavaihdon tarkoitus on tietenkin opiskella vaihtoyliopistossa ja elää arkea vaihtopaikkakunnalla, on vaihdon aikana myös hyvä mahdollisuus matkustella ja nähdä maata vaihtopaikkakuntaa laajemmaltikin. Varsinkin kun vaihtokohteena on Kanada, matkustelu kannattaa. Ensinnäkin, Kanada on monella tavalla huikean kaunis maa ja erilaisia upeita matkakohteita on vaikka millä mitalla. Kanada on todella iso maa, joten maa on täynnä upeita luontomatkailukohteita ja toisaalta Kanadassa on monta isoa ja pienempää kaupunkia, joihin olisi kiva tutustua. Sen lisäksi tietenkin Yhdysvaltoihin mahdollisuus reissata suhteellisen nopeasti ja edullisesti. Itsekin toivoin, että vaihdon aikana tai sitä ennen tai sen jälkeen olisi mahdollista matkustaa mahdollisimman paljon.

Omien kokemusteni pohjalta sanoisin kuitenkin, että matkustaminen Kanadassa ei ole välttämättä kauhean edullista, ainakin jos lähtökaupunkina on Saskatoon ja matkat haluaa tehdä lentäen. Hotellit ovat kokemusteni perusteella myös melko kalliita useimmissa kaupungeissa. Autolla matkustaminen olisi varmasti kannattavaa, jos kokoon saa sopivan kokoisen porukan. Itse olen tehnyt aika paljon hintavertailua ja kärkkynyt tarjouslippuja. Esimerkiksi junaliput sain edullisemmin hyödyntämällä junayhtiön tiistaitarjouksia. Jos Kanadaan saapuu vaihtoon ja haluaa reissata, reissuja saattaisi olla kannattavaa yhdistää tulo- tai lähtömatkaan, jos se on mahdollista.

Saskatoonin rautatieasema.

Joka tapauksessa, Torontoon matkustin jälleen The Canadian -junan kyydissä. Junareitti on sama, jolla saavuin vaihdon alussa Vancouverista Saskatooniin. Odotin reissua innolla, mielessäni viime matkan hyvät kokemukset. Toisaalta pelkäsin hieman, että matka olisikin tylsä, sillä Saskatoon-Toronto-osuus on noin 12 tuntia pidempi kuin Vancouver-Saskatoon. Matkalla ei myöskään tule vastaan aivan yhtä mahtavia maisemia kuin Kalliovuoret.

Junareissu oli kuitenkin jälleen hieno ja mieleenpainuva kokemus. Vaikka vuoriston läpi ei nyt matkustettukaan, oli matkan aikana silti parasta ajanvietettä maisemien katselu. Ensimmäisenä päivänä juna kulki preerian halki, ja vastaan tuli esimerkiksi biisoneja. Auringonlasku oli upeaa katseltavaa. Myöhään illalla juna saapui Winnipegiin, jossa oli noin tunti aikaa jaloitella komeissa puitteissa rautatieasemalla. Seuraavana aamuna herätessä maisemat olivatkin muuttuneet lukemattomiksi havumetsiksi, soiksi ja järviksi. Viimeisenä aamuna ennen saapumista Torontoon ikkunasta näkyikin lehtimetsää, jossa vielä hehkuivat viimeiset ruskan värit.

Löydätkö biisonit kuvasta?

Ensimmäisen illan auringonlasku.

Winnipegin rautatieasema oli yllättävän upea rakennus.

Aika junamatkalla kului taas tosi nopeasti. Maisemien katselun lomassa ehdin lukea puolitoista kirjaa ja tehdä jopa hieman rästiin jääneitä opiskeluhommia, etenkin kun illalla tuli pimeää jo melko aikaisin.

Junan kyydissä ehdin vaihdon aikana nähdä maisemia kaikkiaan viidessä provinssissa! Autolla Kanadan halki matkustaminen olisi todella puuduttavaa, ja kaupunkireissuilla näkee lopulta aika rajatun osan maata. Junan kyydissä luonnon kauneutta näkee myös muualla kuin niissä ilmeisimmissä luontomatkailukohteissa. Olen tosi iloinen, että päätin tehdä nämä junamatkat vaihdon aikana ja suosittelen ehdottomasti junareissuja muillekin Kanadassa matkustaville.

Viimeisenä aamuna junan ikkunasta sai ihailla lukuisia tyyniä usvaisia järviä ja ruskan viimeisiä hehkuja.

Vaihto-opiskelija matkusti väliviikolla Torontoon – katso kuvat!

Marraskuun ensimmäisellä kokonaisella viikolla ainakin useimmilla University of Saskatchewanin collegeilla oli Fall Mid-Term Break eli viikon mittainen väliviikko. Väliviikolla tietysti olisi erittäin hyvä tilaisuus opiskella ja kirjoittaa opiskelujuttuja. Itse kuitenkin käytin osan väliviikosta monen muun vaihtarin tapaan matkustamiseen. Minä matkustin Torontoon, ja tällä kertaa ihan yksin, mikä loppujen lopuksi oli paljon hauskempaa kuin odotinkaan.

Päätin suunnata Torontoon junalla ja lentää takaisin. Junamatkasta kirjoitan vielä vähän erikseen, mutta kyseessä oli siis sama junareitti, jolla syksyn aluksi saavuin Saskatooniin. Sain siis taitettua koko matkan Vancouverista Torontoon junalla – joskin parin kuukauden tauolla kesken matkaa.

Toronton reissu oli todella onnistunut ja rentouttava, tosiaankin kaivattu katkos opiskelusyksyyn. Tykkäsin Torontosta kaupunkina tosi paljon: siellä oli ison kaupungin meno ja meininki, mutta silti jotenkin lämmin ja viihtyisä tunnelma. Modernit pilvenpiirtäjät ja vanhat matalat rakennukset olivat sovussa keskustassa ja hyvin nopeasti downtownista pääsi kävelemällä viihtyisän näköisille asuinkaduille. Toronto vaikutti myös turvalliselta kaupungilta ainakin keskustan alueella, jossa pääasiassa kuljin. Kaupungin sai helposti haltuun kävellen, eikä julkista liikennettä oikeastaan edes kannata kovin paljon käyttää, jos yhtään nauttii kaupungissa kävelemisestä.

Pääasiassa nautinkin reissussa vain kaupungilla kävelemisestä. Nähtyä ja koettua tuli muun muassa Kensington Market, Chinatown, University of Toronton kaunis kampus, St. Lawrence Marketin kauppahalli, CN Tower ja Toronto Islands. Shoppailun makuun pääsin Eaton Centressä ja yhtenä päivänä tein päiväreissun Niagaran putouksille. Syöminen oli tietenkin myös tärkeää; Torontossa on ihan valtavasti kiinnostavia eri keittiöiden ruokapaikkoja myös pienen budjetin matkailijalle.

En ennen vaihtosyksyä ole pahemmin matkustanut yksin, joten jännitin hieman ennen matkaa, miltä yksin matkustaminen tuntuisi Torontossa ja miten kaikki sujuisi. Loppujen lopuksi tosiaan reissussa oli kuitenkin yksinkin tosi kivaa. Voinkin suositella Torontoa myös erityisesti kaikille soolomatkailijoille.

Kuvia kannattaa klikkailla suuremmiksi.

Torontossa sai nauttia vielä syksyn viimeisistä ruskan väreistä.

Synkästä säästä huolimatta suuntasin ekana iltana lautalla Toronton edustalla sijaitsevalle Toronto Islands -saariryhmälle. Saarilta ja lautalta saa ihastella Toronton skylineä. 

Kensington Marketin alueella on lukuisia ruokapaikkoja ja kahviloita. Meksikolaisen lounasleivän jälkeen piti vielä testata kirsikkapiirakkaa jälkkäriksi. 

CN Towerista on upea näköala Torontoon.

CN Towerin Edgewalkilla pääsee kokeilemaan rajojaan ja kurkkimaan kaupunkia 356 metrin korkeudesta! Ja nojailemaan reunan yli... En oikein tiedä miten tämäkin pääsi tapahtumaan, mutta oli se vaan mahtava kokemus! Olin yhtä suurta hymyä :)

Matkalla Torontosta Niagaran putouksille ohitetaan hedelmätarhoja ja viinitiloja.

Niagaran putouksista suurimmat, Horseshoe Falls. Ovathan nuo putoukset kyllä upeat ja vaikuttavat! Tuota veden vyörymistä olisi voinut katsella vaikka miten pitkään. 

USA:n puolella sijaitsevat pienemmät Niagaran putoukset, American Falls ja Bridal Veil Falls.

Niagaran putouksilla meininki on tosi kaupallista varsinkin Kanadan puolella, monet kutsuvat sitä Las Vegasin miniversioksi. Itse en kasinoista ja turistirysistä muuten välittänyt, mutta erästä suklaakauppaa ei tämä 26-vuotiaskaan pysty ohittamaan...

Suomalaista suunnittelua Torontossa: Toronton kaupungintalo on suomalaisen arkkitehdin Viljo Revellin suunnittelema.

Toronton "Flatiron Building".

Kurssit ja opiskelu U of S:ssa

Viime aikoina aikataulu ja ajatukset ovat täyttyneet aika pitkälti opiskelusta, tai ainakin kovasta yrityksestä opiskella. Lukukauden puolivälin ohituksen jälkeen ajatukset kääntyvät jo pikkuhiljaa lopputöiden kirjoittamiseen ja loppukokeisiin valmistautuminenkin on jo käynyt mielessä. Onhan tässä vielä runsaasti aikaa lukukauden päättymiseen ja loppukokeisiin, mutta silti aika on kulunut tosi nopeasti! Käsittelen tässä pitkään haudutetussa ja pitkässä tekstissä opiskelua ja kurssejani vaihdon aikana. Tsemppiä kaikille lukijoille ;)

Lukukausi College of Law'n  puolella kestää tänä vuonna syyskuun 7. päivästä joulukuun 5. päivään. Sen jälkeen on vielä parin viikon jakso, jonka aikana on kurssien loppukokeet. Marraskuussa on viikon tauko opiskelusta, Mid-Term Break. Useimmilla opiskelijoilla yliopistossa on keskellä lukukautta myös välikokeita. Minun valitsemillani kursseilla ei kuitenkaan järjestetä välikokeita, eikä tietääkseni oikiksen 2. ja 3. vuoden kursseilla muutenkaan taida olla niitä. Kurssien arvosana muodostuu siis aktiivisesta osallistumisesta ja loppukokeesta tai lopputyöstä.

Kuten jo joskus aiemmin tulin maininneeksi, omaan opinto-ohjelmaan sopivat kurssit ovat yksi tärkeimmistä asioista vaihtopaikkaa valitessa.  Tämä ensinnäkin sen takia, että vaihdossa täytyy opiskella kokoaikaisesti, mutta toisaalta mielestäni myös siksi, että vaihtoyliopistossa saattaa olla mahdollisuus opiskella tosi mielenkiintoisia kursseja, joita Suomessa ei koskaan pystyisi opiskelemaan.

Ensimmäisen kerran opintosuunnitelmia tehtiin jo syksyllä hakemusten ensi vaiheessa. Silloin kaikkiin hakukohteisiin piti laatia opintosuunnitelma ja hyväksyttää se omalla laitoksella tai tiedekunnalla. Opintosuunnitelmaa laatiessa piti surffailla yliopistojen kotisivuilla ja etsiä sopivia ja mielenkiintoisia kursseja, joita mahdollisuuksien mukaan tarjottaisiin vaihtoaikana. Omasta alustavasta suunnitelmastani kuitenkin lopulliseen kurssiohjelmaani on päätynyt vain yksi, sillä muita kursseja ei lopulta edes tarjottu juuri tänä syksynä. Seuraava opintosuunnitelma piti laatia University of Saskatchewaniin kesällä sen jälkeen kun minut lopullisesti hyväksyttiin tänne opiskelijaksi. Lopulta kuitenkin kursseille ilmoittautuminen tapahtui College of Law'ssa vasta syyskuun puolella henkilökohtaisesti dekaanin toimistossa. Ymmärtääkseni kuitenkin yliopiston monissa muissa collegeissa vaihtaritkin ovat voineet ilmoittautua kursseille netissä.

Itse opiskelen lukukauden aikana viisi kurssia, mikä on täysi määrä kursseja. Jos kurssien työmäärä olisi ollut aivan liikaa, olisin voinut pudottaa parin ekan opiskeluviikon jälkeen yhden kurssin pois ohjelmasta. Otin kolme kurssia rikos- tai rikosprosessioikeutta ja nyttemmin olen huomannut, että nämä kurssit tukevat hyvin toisiaan. Criminal Procedure -kurssi on peruskurssi rikosprosessista Kanadassa. Drinking and Driving -kurssilla perehdytään käytännönläheisesti ja syvällisesti rattijuopumusta koskevaan sääntelyyn ja oikeuskäytäntöön. Tämä kurssi on tosi mielenkiintoinen, koska Suomessa harvoin käsitellään näin perusteellisesti tiettyä rikostyyppiä. Sentencing in the Criminal Justice System -kurssilla käsitellään rangaistuksen määräämistä ja täytäntöönpanoa. Näiden kurssien lisäksi olen Health Law -kurssilla, jossa aiheena on siis terveysoikeus sekä Introduction to American Constitutional Law -seminaarikurssilla, jossa käsitellään USA:n perustuslakia.

Kurssien suoritustapana on yleensä tentti tai seminaareissa major paper (n. 30-40-sivuinen seminaarityö). Useimmilla kursseilla voi myös kirjoittaa minor paperin (n. 20 s.), jolloin tentti saattaa olla hieman lyhyempi. Minulla tulee olemaan kolme lopputenttiä ja yksi major paper, jonka kirjoitan Yhdysvaltojen perustuslakiin liittyvästä aiheesta. Sentencing-kurssin lopputyönä on puolestaan mock sentencing eli ikään kuin oikeudenkäyntisimulaatio, jossa määrätään rangaistusta, sekä siihen liittyvän muistion kirjoittaminen. Mock sentencing olisi jo Suomessakin jännittävä kokemus, mutta nyt kun se pitäisi tehdä vielä englanniksi Kanadan lain mukaan, jännittää homma vieläkin enemmän... Mutta on myös kiva heittäytyä haastavaan tilanteeseen!

Luennot kestävät kursseilla yleensä noin puolestatoista tunnista kolmeen tuntiin. Joillain kursseilla luentoja on kahdesti viikossa, toisilla kursseilla vain kerran viikossa. Pääasiassa luennoilla professorit ovat äänessä ja luennoivat, mutta luennoilla myös keskustellaan välillä pienemmissä ryhmissä ja välillä koko luentosalin kesken. Luennoilla ilmapiiri on tosi hyväksyvä ja kannustava ja opiskelijoita kehotetaan osallistumaan keskusteluun, esittämään kysymyksiä ja kommentoimaan aiheita. Mielestäni välillä luennoilla onkin tosi mielenkiintoista keskustelua. Itse olen ollut aika ujo osallistumaan keskusteluun, mutta olen toisaalta huomannut, että asiat ovat niin mielenkiintoisia ja opin koko ajan niin paljon uutta, että on vaikea yhtäkkiä keksiä kommentoitavaa tai kysyttävää.

Kotitehtäviksi tulee luennoilta vaihteleva määrä luettavaa seuraavan luennon pohjustukseksi. Viideltä kurssilta luettavaa kertyy joka tapauksessa aika paljon viikon aikana. Vaikka siis viikottainen lukujärjestykseni on luentojen suhteen aika väljä, lukemisen takia työmäärä on iso. Lisäksi aikaa pitäisi varata lopputöiden kirjoittamiseen. Kaikki tentit, joihin osallistun, järjestetään open book exam -muotoisina eli tenttitilaisuudessa saa olla mukana opiskelumateriaaleja. Käsittääkseni tämä on College of Law'n tenteissä yleinen käytäntö. Materiaaleissa on kuitenkin jotain rajoituksia, ihan mitä tahansa kirjoja ei tenttiin voi viedä. Käytännössä kuitenkin luentomuistiinpanot ja kurssien oikeustapaukset saavat olla tentissä mukana. Tentit saa ilmeisesti tehdä joko läppärillä, johon on ladattu erityinen ohjelma tentin tekemistä varten, tai käsin kirjoittaen. Koneella kirjoittaminen kyllä varmaan helpottaa vähän tenttivastausten kirjoittamista vieraalla kielellä.

Pääasiassa olen hyvin tyytyväinen kurssivalintoihini täällä vaihdon aikana. Välillä mieleen silti hiipii, mitä ihmettä oikein hyödyn näistä Kanadan lakia ja oikeusjärjestelmää koskevista kursseista sitten kun palaan Suomeen. Olen kuitenkin vilpittömästi tosi innostunut ja jopa inspiroitunut kursseilla käsiteltävistä aiheista. Alan usein luennoilla vertailla Kanadaa ja Suomea ja pohtia, miten asiat menevätkään Suomessa tai Euroopassa. En siis välttämättä sinänsä koskaan tule hyötymään pienistä teknisistä tiedonmurusista, joita kursseilla opetetaan, mutta saan kokonaan uusia näkökulmia omiin opintoihini. Lisäksi tietysti vaihtosyksyn jälkeen voisi olla kiinnostavaa tehdä vaikka oikeusvertailua Suomen ja Kanadan välillä.

Tässä siis kurssit ja opiskeluni aika isossa pähkinänkuoressa. Viimeistään tämän tekstin jälkeen tavoitteeni kirjoittaa "lyhyesti ja usein" on ainakin romuttunut :D

Asumisesta ja arjesta

Nyt kun reilu kuukausi on kulunut vaihdossa ja tavallista arkea on takana useampi viikko, voisi olla hyvä hetki kirjoittaa siitä, millaista asuminen ja arki Saskatoonissa on. Kirjoitan ensin kuitenkin hieman muistelmiani asunnonhakuprosessista.

Asuntoa miettiessä aivan ensin piti tietysti päättää, hakisinko asuntoa kampukselta vai hakisinko mieluummin asuntoa yksityisiltä markkinoilta. Tiesin kuitenkin heti, että mieluiten haluaisin asua kampuksella, koska asunnot olisivat lähellä yliopistoa, asuisin muiden opiskelijoiden kanssa ja silloin myös hakuprosessi olisi helpompi ja turvallisempi. Yliopistolla on haettavana monenlaisia asuntoja. Undergraduate- ja graduate-opiskelijoille on omat asumisvaihtoehtonsa ja lisäksi esimerkiksi perheille on oma asuinrakennuksensa. Toiset kämpät sijaitsevat aivan kampuksen keskustassa ja toiset taas hieman kauempana. Asuntojen varustelutaso vaihtelee ja tarjolla on sekä omia huoneita että huonekaverin kanssa jaettavia huoneita. Joihinkin asuntoihin kuuluu myös pakollinen meal plan eli tietty määrä aterioita kampuksen ruokalassa.

Päätin itse tehdä hakemuksen asuntoihin, joissa saisin oman huoneen ja joissa olisi mahdollisuus tehdä itse ruokaa. Hakemuksen pystyi tekemään asuntoihin jo ennen kuin minut oli hyväksytty lopullisesti vaihto-opiskelijaksi yliopistoon. Teinkin hakemuksen jo huhtikuussa. Hakemus tehtiin nettilomakkeella, jossa kysyttiin myös omiin elintapoihin liittyviä kysymyksiä (esimerkiksi pitääkö hiljaisuudesta/melusta, tykkääkö valvoa myöhään, kutsuuko usein vieraita jne.). Lisäksi hakemusta jättäessä piti maksaa pieni maksu. Seuraavan kerran sainkin postia asuntotoimistosta vasta kesä-heinäkuun vaihteessa, kun pääsin valitsemaan asuntoa. Asuntoa valitessa piti vielä maksaa ikään kuin vakuusmaksu, jonka suuruus oli yhden kuukauden vuokra (ja joka oli jo osa vuokraa). Asunnon ja huoneen valinnassa oli mahdollista tarkastella, millaisia vastauksia muut kämppikset olivat antaneet elintapoihin liittyneisiin kysymyksiin ja siten ehkä löytää toiveidensa mukainen kämppä. Lopullisen asuntosopimuksen allekirjoitin sähköisesti vasta elokuun lopussa.

Asuinpaikkani McEown Park ilta-auringossa.

Pääsin siis asumaan yliopistolle kämppään, jossa on kuusi huonetta, keittiö, kylppäri ja olohuone. Jokaisella asukkaalla on oma huone. Huoneet on mielestäni varusteltu oikein hyvin: huoneissa on sänky, työpöytä, vaatekaappi, pieni kirjahylly, lavuaari ja peilikaappi sekä hyvä valaistus. Keittiössä on perusvarustus: uuni ja liesi, riittävästi kaappitilaa sekä pakastin ja jääkaappi, jotka jaetaan kaikkien kämppisten kesken. Keittiössä oikeastaan ainoa puute on mielestäni jääkaapin ahtaus. Asuinrakennuksen pyykkituvan käyttö on ilmaista ja myös internetyhteys kuuluu vuokraan. Tähän asumismutoon ei kuulunut pakollista meal plania, mutta opiskelijakortille tuli pieni summa "ruokarahaa" käytettäväksi yliopiston ruokapaikkoihin.

Olohuone. Kokolattiamattoa on riittänyt myös sohvapöydän suojaksi.

Asuinrakennus jossa asun, on varmasti yksi kampuksen vanhimpia. Kalustus ja sisustus on siis jo hieman elähtänyttä. Toisaalta vuokra on melko edullinen ja kaikki kuitenkin toimii asunnossa. Viihtymiseen vaikuttaa toki myös oma asenne: oranssi pörröinen kokolattiamatto ei välttämättä olisi minun ykkösvalintani kämppään ja välillä kieltämättä turhauttaa asetella jogurttipurkkeja ja nektariineja sopuisaan järjestykseen omalle jääkaapin hyllypuolikkaalle, mutta nämä ovat pieniä asioita. Varsinkin lyhytaikaiseen asumiseen kämppä on minusta siis ihan hyvä. Yhteiselo kämppisten kanssa on myös sujunut hyvin; kaikki kämppikseni ovat tosi mukavia ja esimerkiksi siivouksesta sopimisesta ei ole tullut isoja ongelmia.

Kämppäni sijaitsee reilun puolen kilometrin päässä varsinaisesta kampuksesta ja vain hieman kauempana sijaitsee Law Building, jossa kaikki luentoni pidetään. Luennoille on siis lyhyt kävelymatka. Lähin supermarket sijaitsee noin puolentoista kilometrin päässä, joten myös kauppareissut voi helposti tehdä kävellen. Muuten kyllä kaupunki vaikuttaa olevan rakennettu autoilijoita varten. Tiet ovat leveitä ja matalat rakennukset sijoiteltu hyvin väljästi. Julkinen liikenne (eli bussit) on täällä kuitenkin mielestäni toimivampi kuin odotin: verkosto on melko kattava ja asunnon ja yliopiston läheisyydestä kulkee useita linjoja. U of S:n opiskelijakorttiin on liitetty myös bussikortti ja sillä voi matkustaa rajattomasti. Joka paikkaan bussillakaan ei kuitenkaan pääse, ainakaan kaikkina kellonaikoina.

Aamuvarhainen näkymä kampuksen laidalta kohti downtownia ja University Bridgeä.

Vaikka Saskatoon ei kaupunkina ei ole kovinkaan iso, aika ei ole tullut pitkäksi (no, vaikka tulisikin, aina löytyy kouluhommia tehtäväksi...). Kaupungissa on esimerkiksi useampi leffateatteri ja ihan hyvät ostosmahdollisuudet, yliopiston liikuntakeskus on hyvin varustettu ja lähellä ja yliopistollakin on aika paljon kaikenlaisia tapahtumia, kuten vierailuluentoja ja tietysti koulun urheilujoukkueiden otteluita. Saskatoonissa kaupungin keskusta eli downtown ei mielestäni ole läheskään niin eloisa ja vetävä kuin esimerkiksi Helsingissä, eikä sinne sitten tule lähdettyäkään kovin usein. On toisaalta kiva, kun elämä pyörii pitkälti kampuksella, koska Suomessa arkiympyrät ovat vähän laajemmat. Välillä huomaan kuitenkin hieman jopa kaipaavani Helsinkiä ja sen tiiviimpää kaupunkiympäristöä ja toisaalta Helsingin luonnonläheisyyttä. No, siitä ehdin sitten Suomessa taas nauttia muutaman kuukauden päästä - nyt nautin tästä kampuselämästä ja onneksi ehdin vielä syksyn aikana vierailla isommissakin kaupungeissa :)

Kuulumisia kuukauden jälkeen

Ensimmäinen kuukausi Saskatoonissa (ja vähän ylikin!) on kulunut melko nopeasti ja yhtäkkiä ollaankin jo lokakuun puolella. Lokakuun alun kunniaksi Saskatooniin satoikin viime yönä yllättäen ensilumi, ja lumi-/räntätuisku jatkuu edelleen jo toista vuorokautta tuolla ulkona. Sääennusteen mukaan lumi- tai räntäsadetta saattaa tulla nyt kolme tai neljäkin päivää putkeen! Mitään pysyvää lumivaippaa tänne vielä tuskin jää, sillä viikonvaihteessa on luvattu jo plusasteita. Mutta kyllä säätilat vaihtelevat jännästi, viime viikolla oli vielä todella lämpimiä päiviä.

Ennen näitä lumisateita ehdin kuitenkin nauttia ulkoilusta viikonloppumatkalla Prince Albert National Parkissa, Waskesiu Lake -nimisellä paikalla. Reissulle lähti isohko joukko enimmäkseen saksalaisia vaihto-opiskelijoita ja kansainvälisiä opiskelijoita ja itse pääsin mukaan hienoisten sattumien kautta. Oli kuitenkin erittäin mukava reissu: hyvää ruokaa, kivat majoitukset, paljon uusia tuttavuuksia ja lauantaina koko päivä kului pitkään polkuvaellukseen.

Prince Albert National Park sijaitsee Saskatchewanissa, noin kolmen tuntia autolla Saskatoonista pohjoiseen. Maisemat ovat siis sielläkin hyvin tasaisia, mutta kuitenkin metsäisiä. Waskesiu Lake oli pienehkö, järven rannalla sijaitseva paikka, jossa oli paljon mökkejä ja muutamia kauppoja ja ilmeisesti paikka on erityisesti kesäisin suosittu lomapaikka. Kansallispuistossa on mahdollista nähdä monenlaista luontoa ja eläimiä. Tällä kertaa kuitenkin eläinhavainnot jäivät aika niukoiksi: asutuksen liepeillä näimme muutamia peuroja ja vaelluksella kotkan. Kauniita maisemia kuitenkin nähtiin ja puusto oli hehkuvassa ruskassa vielä monessa paikassa.

Saskatchewania kuvataan syystäkin sloganilla "Land of Living Skies". Nämä kuvat ovat Waskesiu Lake Marinan venesatamasta, jossa oli näin syksyllä kovin hiljaista. 

Viikonlopun jälkeen tarjoutui mahdollisuus mennä katsomaan NHL-peliä, kun Ottawa Senators ja Toronto Maple Leafs kohtasivat pre-season-pelissä Saskatoonissa. Vaikka peli oli harjoitusottelu, eikä kumpikaan joukkue ollut kotijoukkue, oli ottelussa aika paljon katsojia ja hyvä tunnelma. Varsinkin Leafsilla oli pelissä paljon kannattajia, ja kannustushuudot olivat sen mukaisia. Nähtiinpä pelissä lopulta myös Toronton suomalaispelaaja maalinteossa, vaikka peli kyllä päättyi Ottawan voittoon...

Ensi viikonloppuna Kanadassa vietetään taas pitkää viikonloppua, kun maanantaina on Kanadan Thanksgiving. Oma viikonloppuni tulee kuitenkin kulumaan mahdollisimman tiiviisti opiskelujen parissa, rästissä on sen verran paljon luettavaa ja muistiinpanojen tekemistä. Yritän kuitenkin ehtiä hakemaan jostakin edes palasen kurpitsapiirakkaa Thanksgivingin kunniaksi :)

Läppärin kajoa ja auringonpaistetta

Huhhuh! Viime viikolla viimeistään opiskelut pääsivät kunnolla vauhtiin ja kursseilta tuli valtavasti luettavaa. Muutama kaunis syysilta kuluikin tiiviisti läppärin ja rikoslain ääressä oikeustapauksia lukien. Pikku hiljaa alan päästä jyvälle siitä, miten eri kurssien asioita kannattaa opiskella. Oikeustapaukset ovat tietysti Kanadan oikeusjärjestelmässä niin keskeisiä, että pääasiassa kotona pitää lukea niitä. Jotkut tapaukset ovat todella pitkiä, ja kun tapauksia tulee luettavaksi jopa 30 viikossa, luku- ja muistiinpanotekniikkaa pitää hioa...

Kurssit ovat kuitenkin tosi mielenkiintoisia ja kursseilla on erittäin hyviä luennoitsijoita. Vaikuttaa myös siltä, että eri kursseilla on hieman erilaisia vaatimuksia ja tyylejä sen suhteen, kuinka paljon opiskelijoita kannustetaan keskustelemaan tai kuinka paljon opiskelijoilta tentataan opittuja asioita. Pääasiassa kursseilla on aika paljon vireää keskustelua, mutta jollain kurssilla taas opettaja pääasiassa luennoi eikä kysele opiskelijoilta kovin paljon.

Ehdin kuitenkin viime viikolla tehdä onneksi vähän muutakin kuin lukea. Torstaina College of Law'n dekaanit (dean ja associate dean) olivat ystävällisesti kutsuneet kaikki oikiksen vaihtarit lounaalle kampuksella sijaitsevaan ravintolaan. Lounas oli oikein mukava ja rento tilaisuus ja dekaanit, kuten kaikki yliopiston henkilökunta muutenkin, olivat erittäin ystävällisiä ja avuliaita.

Sunnuntaiksi olin varannut puolestaan erään vaihtarikaverini kanssa liput The Book of Mormon -musikaaliin, joka on kiertueella Pohjois-Amerikassa. Musikaaliin on aika vaikeaa saada kohtuuhintaisia lippuja New Yorkissa tai Lontoossa, joten oli positiivinen yllätys, että musikaali sattui olemaan Saskatoonissa juuri nyt ja liputkin olivat siedettävän hintaiset. Musikaali oli todella hauska, huumori kreisiä ja lauluosuudet taidokkaita. Odotin kaiken lukemani perusteella jo etukäteen niin hauskaa esitystä, että suunnilleen putoaisin tuoliltani, mutta niihin odotuksiin musikaalin hauskuus ei aivan yltänyt; tosin odotukseni olivatkin ehkä epäreilun korkealla.

Olen yrittänyt myös bongailla juoksutapahtumia kaupungista lähinnä sen takia, että näkisin enemmän kaupunkia ja löytäisin uusia reittejä. Viimeisinä viikonloppuina olenkin käynyt hölkkäämässä parissa pienessä hyväntekeväisyysjuoksutapahtumassa, jotka on järjestetty kampuksella tai aivan kampuksen läheisyydessä. Voisi sitä viikonloppuaamuja huonomminkin viettää kuin nauttimalla kauniista syyssäästä ja tapahtumien positiivisesta hengestä!

Ilmat ovat tosiaankin olleet täällä varsin kauniit ja erityisesti auringonpaistetta on riittänyt. Muistissani on vain yksi todellinen sadepäivä kuukauden ajalta. Syksyn tulon huomaa kuitenkin varsinkin aamuisin, kun lämpötila on laskenut lähelle nollaa. Silti tänäänkin täällä oli vielä n. 20 astetta lämmintä valoisaan aikaan. Sää muistuttaa siis tavallaan aika paljon Suomen syksyä, mutta lämpötilan muutokset tuntuvat jyrkemmiltä, ja kyllä täällä vähän lämpimämpää ja aurinkoisempaa (hurraa!) on kuin yleensä Suomessa syksyisin (tosin tämä syksy on tainnut olla Suomessa poikkeuksellisen kaunis). Toivottavasti aurinkoisuus jatkuu vielä pitkään!

Fiiliksiä ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen

Viime viikolla vietettiin siis Labour Day'ta maanantaina ja tiistaina College of Law'n orientaatiopäivää. Näin ollen vasta nyt on takana ensimmäinen täysi opiskeluviikkoni Saskatoonissa. Samalla huomaan pikku hiljaa, että elämä täällä alkaa tavallaan arkipäiväistyä; astiat pitää tiskata (tai käyttää välillä kertakäyttöastioita!), ruokakaupassa pitää käydä ja pyykkiä pestä. Arkipäiväistyminen on kyllä ehdottomasti myös hyvä juttu, sillä kursseista selviytyäkseni arkeen on varmaan pakko saada jonkinlaisia rutiineja.

Ruokakaupasta voi löytää kaikkien tavallisten juttujen lisäksi myös söpöjä vaahterasiirappikeksejä :D

Viime viikon tiistaina kuitenkin siis oli College of Law'n orientaatiopäivä ja vaihto-opiskelijat pääsivät myös mukaan osittain ensimmäisen vuoden oikisopiskelijoiden orientaatio-ohjelmaan. Ohjelmassa oli mm. dekaanin puhe ja tiedekunnan henkilökunnan esittelyä sekä BBQ-lounas pihalla. Lisäksi pääsin ilmoittautumaan kursseille dekaanin toimistossa. Iltapäivällä oli vielä tutustumista tiedekunnan vanhempiin opiskelijoihin; ykkösvuoden opiskelijat jaettiin pieniin ryhmiin ja jokaiseen ryhmään tuli pari ylemmän vuosikurssin opiskelijaa (Sibling Match), joiden kanssa vietettiin epämuodollisesti iltapäivää kampuksen kuppilassa. Me vaihtaritkin pääsimme mukaan näihin ryhmiin, mikä oli tosi kiva koska kokeneemmilta opiskelijoilta sai paljon vinkkejä opiskeluun ja sosiaaliseen menoon. Ylipäätään Sibling Match vaikutti tosi fiksulta jutulta ykköskurssin orientaatioon.

Muutaman kirjan jouduin ostamaan kursseille. Kaikilla kursseilla ei kuitenkaan käytetä kirjoja, vaan lukemiset koostuvat erikseen annettavista artikkeleista ja oikeustapauksista.

Kurssit alkoivat heti orientaatiopäivän jälkeen ja nyt olen tosiaan ehtinyt käydä kaikkien kurssien luennoilla ainakin kerran. Lopulta kurssivalikoimaani tuli aika paljon rikosoikeutta ja rikosprosessioikeutta, sekä yksi Health Law -kurssi ja yksi kurssi Yhdysvaltojen valtiosääntöoikeutta. Ekat luennot tietysti olivat osittain vähän kevyempiä ja lyhyempiä, mutta asiaankin ollaan jo kursseilla päästy. Vaikuttaa siltä, että luentojen seuraaminen sujuu aika hyvin, mutta haasteeksi voi tulla se, etten tunne Kanadan oikeusjärjestelmää yhtä hyvin kuin muut ylempien vuosikurssien opiskelijat. Noh, eiköhän sekin siitä selviä ja jotkut opettajat ovat jo tarjoutuneet ehdottamaan taustalukemistoa, jos puutteet taustatiedoissa hankaloittavat seuraamista. Luettavaa kursseilla riittää, mutta siihen olin etukäteen jo varautunutkin. Lukemisesta kuitenkin selviää, kun vaan jaksaa kääntää sivuja ja varata siihen joka päivä pikkuisen aikaa.

Kursseista ehdin varmasti kirjoittaa vielä lisää. Luennoilla käydessä on kuitenkin käynyt selväksi, että sekä opiskelijat että opettajat vaikuttavat olevan täällä tosi ystävällisiä. Monet opiskelijat ovat jo tarjoutuneet auttamaan mahdollisissa kysymyksissä ja sen takia myös minun on ollut helppoa kysyä apua muilta opiskelijoilta. Ennen vaihtoa kursseista selviytyminen oli ehkä yksi suurimpia jännityksen aiheitani, mutta tässä vaiheessa pahin jännitys on jo selätetty. Luulen kyllä selviäväni kursseista ja olen jopa innostunutkin niistä, ainakin vielä tässä vaiheessa syksyä.

Matkalla, osa 2: Junamatka Kanadan halki

 … tai ainakin puoleen väliin asti.

Olin siis jo vaihtoprosessin alussa saanut jostain selville, että Saskatoonissa pysähtyy juna, joka reitti kulkee koko Kanadan halki itä–länsi-suunnassa. Junareitin nimi on The Canadian. Ajatus junamatkasta Saskatooniin joko Torontosta tai Vancouverista pyöri mielessäni koko ajan vaihtoonlähtöä suunnitellessa. Niinpä lopulta päädyinkin toteuttamaan ajatuksen junamatkasta ja varasin junalipun Vancouverista Saskatooniin. Tuo reitti kuulosti erityisen mielenkiintoiselta, sillä se ylittää Kalliovuoret ja matkalla on huikeita maisemia.

Tällaisen junan kyydissä matka taittui. Kuvia kannattaa klikata suuremmaksi.

Junamatka Vancouverista Saskatooniin kestää vajaat kaksi vuorokautta.  Tarjolla olisi ollut makuupaikkoja, joihin olisi kuulunut hulppeat ateriat kolme kertaa vuorokaudessa, mutta itse päätin budjettisyistä valita matkustusluokaksi halvimman istumapaikan. Ajattelin, että kaksi yötä pystyy kyllä nukkumaan istumapaikallakin. Halvimman luokan lipun ostaneet pääsevät junassa myös kahvilavaunuun, jonka yläosassa näköalaosasto, ja jonka alaosasta on mahdollista ostaa pientä purtavaa ja tiettyinä aikoina myös ruokaa.

Myös Economy-luokassa pääsi katselemaan maisemia näköalaosastoon. Kalliimmissa matkustusluokissa oli enemmän näköalavaunuja.

Matka alkoi sunnuntai-illalla Vancouverin rautatieasemalta. Paikan Economy-osastolta sai valita itse ja yllätyksekseni juna ei ollutkaan kovin täynnä vaan minusta näytti siltä, että kaikki jotka matkustivat yksin, saivat käyttöönsä kaksi istumapaikkaa. Istumapaikat olivat lisäksi erittäin tilavia: jalkatilaa oli ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin tavallisissa kaukojunissa Suomessa ja istuimet sai mukavasti nukkuma-asentoon. Sinänsä junan sisustus ei näyttänyt kovin modernilta, mutta kaikki toimi lähes koko matkan hyvin.

Heti ensimmäisestä illasta lähtien sujahdin henkiseen junamatkustustilaan, jossa kulutin eniten aikaa tuijottaen ulos ikkunasta. Ensimmäisenä yönä sain jo ihan hyvin nukuttua ja aamulla kun päivä alkoi valjeta, junaa ympäröivät mahtavat erämaamaisemat. Aika kului maisemia katsellen, enkä ehtinyt kovin paljon lukea tai kuunnella musiikkia. Junassa ei ollut wifiä, joten netissäkään ei voinut roikkua. 

Upeimmat maisemat tulivat vastaan tietysti Kalliovuorilla, Jasperin kansallispuistossa. Olin odottanut niiden maisemien näkemistä jo pitkään ja katselin toinen toistaan hienompia vuoria ja vesistöjä melkein liikuttuneena nenä kiinni junan ikkunassa. Jasperin vuoristomaisemat eivät silti olleet ainoita hienoja näkymiä matkalla. Kokonaisuudessaan junareitti kulki lähes kokonaan luonnon ympäröimänä, ja vastaan tuli hienoja jokia, järviä, vuoria, tasankoja ja kukkuloita. Oli myös jännää huomata, miten nopeasti maisemat alkoivat tasaantua Kalliovuorten jälkeen ja lopulta aamun sarastaessa seurata auringonnousua preerialla jossain Albertan ja Saskatchewanin rajoilla. 

Pyramid Creek Falls. Matkan alkupuolella juna ohitti hienot vesiputoukset. Näitä vesiputouksia ei ilmeisesti pääse katselemaan kunnolla muualta kuin VIA Railin junien kyydistä.

Jasperissa vastaan tuli henkeäsalpaavan hienoja maisemia.

Viimeisenä aamuna kiipesin näköalavaunuun katselemaan auringonnousua.

Junan aikatauluun oli periaatteessa merkitty pidemmät pysähtymisajat isompien kaupunkien kohdalle ja käsittääkseni pienten kylien kohdalla juna pysähtyi vain tarvittaessa. Ensimmäinen pidempi pysähdys, jonka aikana matkustajatkin ehtivät jaloittelemaan, oli Jasperissa, Jasperin kansallispuiston keskuskylässä. Ennen Jasperia juna joutui pysähtymään pidemmäksi aikaa, joten pysähdys Jasperissa oli hieman lyhyempi ja samalla juna jäi jälkeen aikataulustaan. Edmontoniin saavuttiinkin jo reilusti myöhässä ja lopulta Saskatooniin noin 4 tuntia aikataulusta jäljessä. Olisin ehkä joskus toiste ollut kiehumispisteessä, jos junani olisi ollut niin paljon myöhässä, mutta tällä kertaa se ei haitannut yhtään. Junamatka oli ollut niin upea, että olisin ehkä jäänyt mielellään junaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa ja nähnyt vieläkin enemmän Kanadaa. Joka tapauksessa tällä junamatkalla kannattaa varautua pitkiinkin myöhästymisiin ja siten myös muutoksiin pysähdyksissä ja aikataulussa.

Pisin pysähdys tällä matkalla tehtiin Jasperissa. Pysähdyksen aikana oli mahdollista vetreyttää jalkoja ja kävellä ympäri kylän katuja.

Etukäteen olin odottanut, että kahden yön mittainen junamatka Economy-luokassa olisi raskas kokemus, joka ei välttämättä olisikaan maisemien arvoinen. Olisin kuitenkin koska tahansa valmis tekemään saman matkan uudelleen tai jatkamaan junareittiä Saskatoonista eteenpäin. Jos reitillä matkaisi pidempään kuin pari vuorokautta kerrallaan, voisi kuitenkin jo alkaa harkita nukkumapaikkoja. 

Junan loppuosa kiemurtelee järven oikeassa reunassa.

Vaihtoon olisi tosiaan voinut lähteä myös helpommalla tavalla lentämällä Saskatooniin suoraan. Olen kuitenkin erittäin iloinen, että hyödynsin junamatkan mahdollisuuden. Vaikken ehtisi jostain syystä kovin paljon enempää matkustella vaihtosyksyn aikana, se ei harmittaisi enää tämän kokemuksen jälkeen. Lisäksi junareissu tuntui jotenkin sopivalta aivojen nollaukselta ennen jännittävää syksyä Saskatoonissa.