Matkalla, osa 2: Junamatka Kanadan halki

 … tai ainakin puoleen väliin asti.

Olin siis jo vaihtoprosessin alussa saanut jostain selville, että Saskatoonissa pysähtyy juna, joka reitti kulkee koko Kanadan halki itä–länsi-suunnassa. Junareitin nimi on The Canadian. Ajatus junamatkasta Saskatooniin joko Torontosta tai Vancouverista pyöri mielessäni koko ajan vaihtoonlähtöä suunnitellessa. Niinpä lopulta päädyinkin toteuttamaan ajatuksen junamatkasta ja varasin junalipun Vancouverista Saskatooniin. Tuo reitti kuulosti erityisen mielenkiintoiselta, sillä se ylittää Kalliovuoret ja matkalla on huikeita maisemia.

Tällaisen junan kyydissä matka taittui. Kuvia kannattaa klikata suuremmaksi.

Junamatka Vancouverista Saskatooniin kestää vajaat kaksi vuorokautta.  Tarjolla olisi ollut makuupaikkoja, joihin olisi kuulunut hulppeat ateriat kolme kertaa vuorokaudessa, mutta itse päätin budjettisyistä valita matkustusluokaksi halvimman istumapaikan. Ajattelin, että kaksi yötä pystyy kyllä nukkumaan istumapaikallakin. Halvimman luokan lipun ostaneet pääsevät junassa myös kahvilavaunuun, jonka yläosassa näköalaosasto, ja jonka alaosasta on mahdollista ostaa pientä purtavaa ja tiettyinä aikoina myös ruokaa.

Myös Economy-luokassa pääsi katselemaan maisemia näköalaosastoon. Kalliimmissa matkustusluokissa oli enemmän näköalavaunuja.

Matka alkoi sunnuntai-illalla Vancouverin rautatieasemalta. Paikan Economy-osastolta sai valita itse ja yllätyksekseni juna ei ollutkaan kovin täynnä vaan minusta näytti siltä, että kaikki jotka matkustivat yksin, saivat käyttöönsä kaksi istumapaikkaa. Istumapaikat olivat lisäksi erittäin tilavia: jalkatilaa oli ainakin kaksi kertaa niin paljon kuin tavallisissa kaukojunissa Suomessa ja istuimet sai mukavasti nukkuma-asentoon. Sinänsä junan sisustus ei näyttänyt kovin modernilta, mutta kaikki toimi lähes koko matkan hyvin.

Heti ensimmäisestä illasta lähtien sujahdin henkiseen junamatkustustilaan, jossa kulutin eniten aikaa tuijottaen ulos ikkunasta. Ensimmäisenä yönä sain jo ihan hyvin nukuttua ja aamulla kun päivä alkoi valjeta, junaa ympäröivät mahtavat erämaamaisemat. Aika kului maisemia katsellen, enkä ehtinyt kovin paljon lukea tai kuunnella musiikkia. Junassa ei ollut wifiä, joten netissäkään ei voinut roikkua. 

Upeimmat maisemat tulivat vastaan tietysti Kalliovuorilla, Jasperin kansallispuistossa. Olin odottanut niiden maisemien näkemistä jo pitkään ja katselin toinen toistaan hienompia vuoria ja vesistöjä melkein liikuttuneena nenä kiinni junan ikkunassa. Jasperin vuoristomaisemat eivät silti olleet ainoita hienoja näkymiä matkalla. Kokonaisuudessaan junareitti kulki lähes kokonaan luonnon ympäröimänä, ja vastaan tuli hienoja jokia, järviä, vuoria, tasankoja ja kukkuloita. Oli myös jännää huomata, miten nopeasti maisemat alkoivat tasaantua Kalliovuorten jälkeen ja lopulta aamun sarastaessa seurata auringonnousua preerialla jossain Albertan ja Saskatchewanin rajoilla. 

Pyramid Creek Falls. Matkan alkupuolella juna ohitti hienot vesiputoukset. Näitä vesiputouksia ei ilmeisesti pääse katselemaan kunnolla muualta kuin VIA Railin junien kyydistä.

Jasperissa vastaan tuli henkeäsalpaavan hienoja maisemia.

Viimeisenä aamuna kiipesin näköalavaunuun katselemaan auringonnousua.

Junan aikatauluun oli periaatteessa merkitty pidemmät pysähtymisajat isompien kaupunkien kohdalle ja käsittääkseni pienten kylien kohdalla juna pysähtyi vain tarvittaessa. Ensimmäinen pidempi pysähdys, jonka aikana matkustajatkin ehtivät jaloittelemaan, oli Jasperissa, Jasperin kansallispuiston keskuskylässä. Ennen Jasperia juna joutui pysähtymään pidemmäksi aikaa, joten pysähdys Jasperissa oli hieman lyhyempi ja samalla juna jäi jälkeen aikataulustaan. Edmontoniin saavuttiinkin jo reilusti myöhässä ja lopulta Saskatooniin noin 4 tuntia aikataulusta jäljessä. Olisin ehkä joskus toiste ollut kiehumispisteessä, jos junani olisi ollut niin paljon myöhässä, mutta tällä kertaa se ei haitannut yhtään. Junamatka oli ollut niin upea, että olisin ehkä jäänyt mielellään junaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa ja nähnyt vieläkin enemmän Kanadaa. Joka tapauksessa tällä junamatkalla kannattaa varautua pitkiinkin myöhästymisiin ja siten myös muutoksiin pysähdyksissä ja aikataulussa.

Pisin pysähdys tällä matkalla tehtiin Jasperissa. Pysähdyksen aikana oli mahdollista vetreyttää jalkoja ja kävellä ympäri kylän katuja.

Etukäteen olin odottanut, että kahden yön mittainen junamatka Economy-luokassa olisi raskas kokemus, joka ei välttämättä olisikaan maisemien arvoinen. Olisin kuitenkin koska tahansa valmis tekemään saman matkan uudelleen tai jatkamaan junareittiä Saskatoonista eteenpäin. Jos reitillä matkaisi pidempään kuin pari vuorokautta kerrallaan, voisi kuitenkin jo alkaa harkita nukkumapaikkoja. 

Junan loppuosa kiemurtelee järven oikeassa reunassa.

Vaihtoon olisi tosiaan voinut lähteä myös helpommalla tavalla lentämällä Saskatooniin suoraan. Olen kuitenkin erittäin iloinen, että hyödynsin junamatkan mahdollisuuden. Vaikken ehtisi jostain syystä kovin paljon enempää matkustella vaihtosyksyn aikana, se ei harmittaisi enää tämän kokemuksen jälkeen. Lisäksi junareissu tuntui jotenkin sopivalta aivojen nollaukselta ennen jännittävää syksyä Saskatoonissa.

Matkalla, osa 1: Helsingistä Vancouveriin

Elokuun loppupuolella lopulta koitti lähdön hetki. Viimeinen viikko ennen lähtöä oli välillä vähän hektinen, kun yritin muistaa hoitaa vielä viimeiset käytännön asiat ja tulostaa kaikki mahdolliset dokumentit ja matkaliput paperisina versioina varmuuden vuoksi. Pakkaaminen oli tietenkin haastava prosessi, joka kesti kolme päivää. Lopulta kuitenkin talvitakit ja lempparikosmetiikkatuotteet löysivät paikkansa matkalaukusta.

Lauantaiaamuna hyppäsin lentokoneeseen Helsinki-Vantaalla. Tunnelma kentällä oli haikea, mutta toisaalta olo oli yllättävän tyyni. Se saattoi tietysti johtua epäinhimillisen aikaisesta herätyksestäkin.

Lensin ensin Amsterdamiin, jossa oli melkein viiden tunnin vaihtoaika ennen lentoa Vancouveriin. Lento Amsterdamista Vancouveriin kesti noin yhdeksän ja puoli tuntia. Koska aikaero Amsterdamin ja Vancouverin välillä on -9 tuntia, saavuin Vancouveriin käytännössä samaan aikaan kuin lähdin Amsterdamista. 

Maahantulomuodollisuudet veivät suunnilleen tunnin, sillä jono oli pitkä. Jo lentokoneessa täytettäväksi annettiin tullilomake, jossa piti ilmoittaa mahdolliset tullattavat tuotteet. Jos ei ole ennen ollut Kanadassa, kannattaa ehkä lukaista maahantulo-ohjeita netistä ennen matkaanlähtöä, silloin ainakin tietää mitä on tulossa.

Vancouverista olin varannut yhden yön hotellista, joka oli periaatteessa edullisemman hintaluokan hotelli. Hintataso vaikutti Vancouverissa olevan kuitenkin aika kova, joten edullinenkin hotelli oli aika hintava. Itse olin kuitenkin erittäin tyytyväinen, että olin varannut oman huoneen omalla kylppärillä hostellin sijaan, sillä melkein 30 tunnin hereilläolon jälkeen oli mukavaa nukkua omassa rauhassa. Olin muutenkin erittäin tyytyväinen hotelliin (Kingston Hotel Bed & Breakfast) ja sen sijaintiin.

Vancouver Lookout tarjosi hienot näköalat kaikkiin ilmansuuntiin.

Vancouverissa minulla oli siis aikaa vain noin 24 tuntia. Ensimmäisenä iltana olin aivan uupunut, joten tein vain lyhyen kävelylenkin keskustassa ja nousin Vancouver Lookout -nimiseen näköalatorniin. Minun on aina päästävä katsomaan näköaloja kaupunkimatkoilla ja nytkin olin innoissani, kun pääsin katsomaan kaupunkia lintuperspektiivistä. Kaupunki vaikutti heti tosi mukavalta ja esimerkiksi arkkitehtuuriltaan tosi kiinnostavalta. Kiinnostavia ruokapaikkoja näytti olevan myös joka puolella.

Granville Islandin kauppahallin väriloistoa.

Seuraavaksi päiväksi olin varannut turistibussikierroksen, jossa kierrettiin kaupungin nähtävyyksiä ja eri kaupunginosia. Granville Islandilla ja Stanley Parkissa tehtiin pienet pysähdykset ja opas kertoi aika paljon mielenkiintoisia juttuja kaupungin historiasta ja nykytilasta. Lopulta käytiin myös hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla tunnetulla riippusillalla, Capilano Suspension Bridgellä. Suhtauduin etukäteen vähän harkitsevasti riippusillan ylittämiseen, mutta kerran kun olin lipun ostanut, astuin heti vaan rohkeasti ylittämään 70 metrin korkeudessa keikkuvaa 137-metristä siltaa. Eikä se nyt lopulta niin kamalaa ollutkaan. Kävelin lopulta läpi myös alueen muut korkeuksiin rakennetut kävelyreitit, joiden varsilla oli luontoon liittyviä infotauluja.

Toteemipaaluja Stanley Parkissa.

Vaikka turistikierrokset joskus tuntuvat vähän laimeilta, oli sellainen näin lyhyellä visiitillä ja yksin matkustaessa ihan hyvä tapa tutustua kaupunkiin. Tykkäsin tällä kertaa tosi paljon tästä kierroksesta ja opas oli oikein asiantunteva ja huomaavainen, joten annoin myös oppaalle mielellään tippiä. Tippaamiseen totuttelu vie kyllä jonkin aikaa. Mietin jo vähän paniikissa bussissa, pitikö oppaille sittenkään antaa tippiä vai ei, mutta onneksi huomasin, että jotkut muut niin tekivät, joten itsekin uskalsin antaa tippiä. 

Capilano Suspension Bridgellä oli välillä ruuhkaakin.

Joka tapauksessa lyhyessäkin ajassa Vancouverissa ehdin nähdä tosi paljon ja Capilano Suspension Bridge Parkissa sai pienen kosketuksen myös kaupungin ulkopuoliseen luontoon (vaikka puisto olikin aivan täynnä turisteja..). Kaiken kaikkiaan pikainen visiittini Vancouverissa sai minut toivomaan, että voisin vielä käydä jonain päivänä siellä uudestaan.