Lukukauden loppu ja hyvästit Saskatoonille

En voi oikein uskoa miten nopeasti lukukausi lopulta tuli loppuunsa. Viimeiset pari viikkoa yliopistolla on ollut tenttiaikaa ja tuntuu siltä että kaikilla opiskelijoilla on ollut kiirettä ja stressiä lopputenteistä. Omat loppukokeeni sattuivat päättymään jo 14. joulukuuta ja major paperin palautuspäivä oli 15. joulukuuta, joten minulle koitti joululoman alku mukavasti jo joulukuun puolessa välissä. Tentit kuitenkin jatkuvat edelleen yliopistolla, ja myöhäisimmät tentit pidetään vasta pari päivää ennen joulua.

Koska velvollisuudet yliopistolla ehtivät jo päättyä näinkin ajoissa, jätin jo hyvästit Saskatoonille. Heti kun viimeinen tentti oli ohitse, tuntui siltä, että olisipa minulla ollut vielä vähän enemmän aikaa. Se tunne oli kuitenkin varmaan väistämätön, oli lähtö milloin tahansa. Se heijastaa varmaan myös sitä, että vaihtoni oli onnistunut ja upea kokemus! Toisaalta kaipaan kyllä myös kotiin, joten en tehnyt kuitenkaan lähtöä Saskatoonista mitenkään vastentahtoisesti.

Lopputenttejä minulla oli siis kaiken kaikkiaan kolme, joiden lisäksi loppurutistukseen kuuluin major paperin kirjoittamista. Kurssien suoritus oikiksessa koostui pääasiassa 100 % lopputentistä, ellei ollut kirjoittanut minor paperia, jonka pystyi joillakin kursseilla tekemään osaksi kurssin suoritusta. Minun kurssini suoritukset tulivat kuitenkin 100 % lopputenteistä. Tentin kirjoittamiseen oli aikaa 3 tuntia, mutta koska englanti ei ole äidinkieleni, pystyin hakemaan College of Law'sta hieman apua koetilanteeseen yhden lisätunnin muodossa. Tuo lisätunti tuli kyllä todellakin tarpeeseen. Tentit olivat melko samankaltaisia kuin Suomessa; pääasiassa kysymykset olivat pitkiä oikeustapauskysymyksiä, joiden lisäksi oli pidempiä ja lyhyempiä esseekysymyksiä.

Tentit sai kirjoittaa käsin tai läppärillä. Onnekseni olin päättänyt kirjoittaa tentit läppärillä, koska järkevien vastausten kirjoittaminen englanniksi oli joka tapauksessa hidasta. Läppärillä pystyi kirjoittamaan vähän nopeammin ja lisäksi muokkailemaan vastauksia helpommin. Tentit tehtiin erityisellä ohjelmalla, joka sulki kaikki muut toiminnot koneesta tentin ajaksi. Oikiksen tentit olivat open book -exameja, joten tenttiin sai ottaa mukaan luentomuistiinpanot, oikeustapaukset ja esimerkiksi rikoslain. Olin kyllä tenteissä pääasiassa aika hyvin perillä siitä, mitä kysymyksissä haettiin, mutta huomasin, että en välttämättä osannut kirjoittaa kovin hyviä vastauksia, koska argumentointi common law -järjestelmässä tuntui haastavalta. Olen kuitenkin toiveikas kurssien läpimenon suhteen. Major paperin kirjoitin Introduction to American Constitutional Law -kurssille ja aiheenani oli lopulta tarkastella Miranda v. Arizona -oikeustapausta ja Miranda-oikeuksia USA:n rikosoikeusjärjestelmässä.

Paljon muuta kuin lopputenttejä ja paperin kirjoittamista ei viime viikkoihin olekaan sitten mahtunut. Itsenäisyyspäivänä ennen ensimmäisiä tenttejä suomalaisilla vaihto-opiskelijoilla oli kuitenkin kunnia päästä itsenäisyyspäivän vastaanotolle Saskatoonin Suomen kunniakonsulaattiin. Tilaisuus oli melko pieni ja vapaamuotoinen, mutta teki kyllä itsenäisyyspäivästä spesiaalimman ja juhlavamman. Tarjolla oli myös kaivattuja suomalaisia makuja: cocktail-paloja ja glögiä.

Viimeisiä viikkoja Saskatoonissa värittivät myös kovat pakkaset. Parin viikon ajan lämpötila on ollut jossain -20 asteen tuntumassa, aamuisin jopa -30 asteessa. Suomalaisena kylmät talvikelit eivät sinänsä päässeet yllättämään, mutta kyllä on myönnettävä, että Saskatoonissa pakkaset tuntuivat purevammilta preerialta puhaltavien tuulien takia. Toisaalta Saskatoonissa päivän pituus on pari tuntia pidempi kuin Suomessa tähän aikaan, joten aurinkoisina päivinä aurinko oikeasti myös lämmitti. Lunta Saskatoonissa oli joulukuun alkupuolella vain nimeksi, joten oli kuitenkin kiva saada kokemus kunnon talvikelistä Kanadassa, edes kovien pakkasten muodossa.

Lähteminen Saskatoonista tuntui haikealta. Viimeiset päivät olivat toisaalta tosi kiireisiä, kun piti tenteistä väsyneenä yrittää pakata 4 kuukauden elämä matkalaukkuun ja pariin reppuun ja samalla siivota huonetta. Sitten kun viimein pääsin laukkujen kanssa Saskatoonin lentoasemalle ja ehdin vähän rauhoittua, iski pieni surumielisyys, kun tajusin että nyt en enää näe vaihtokavereitani enkä enää pääse kävelemään kampuksen käytävillä.

Nyt edessä on kuitenkin vielä joululoma ja pari pitkään odotettua reissua ennen Suomeen palaamista. Niin haikealta kuin Saskatoonin hyvästeleminen tuntuikin, on ihanaa palata kotiin ja Helsinkiin. Blogiin on vielä tulossa joulu-tammikuussa muutama juttu vaihtoajasta ja Suomeen paluusta sekä varmaan myös reissujuttuja.

Asumisesta ja arjesta

Nyt kun reilu kuukausi on kulunut vaihdossa ja tavallista arkea on takana useampi viikko, voisi olla hyvä hetki kirjoittaa siitä, millaista asuminen ja arki Saskatoonissa on. Kirjoitan ensin kuitenkin hieman muistelmiani asunnonhakuprosessista.

Asuntoa miettiessä aivan ensin piti tietysti päättää, hakisinko asuntoa kampukselta vai hakisinko mieluummin asuntoa yksityisiltä markkinoilta. Tiesin kuitenkin heti, että mieluiten haluaisin asua kampuksella, koska asunnot olisivat lähellä yliopistoa, asuisin muiden opiskelijoiden kanssa ja silloin myös hakuprosessi olisi helpompi ja turvallisempi. Yliopistolla on haettavana monenlaisia asuntoja. Undergraduate- ja graduate-opiskelijoille on omat asumisvaihtoehtonsa ja lisäksi esimerkiksi perheille on oma asuinrakennuksensa. Toiset kämpät sijaitsevat aivan kampuksen keskustassa ja toiset taas hieman kauempana. Asuntojen varustelutaso vaihtelee ja tarjolla on sekä omia huoneita että huonekaverin kanssa jaettavia huoneita. Joihinkin asuntoihin kuuluu myös pakollinen meal plan eli tietty määrä aterioita kampuksen ruokalassa.

Päätin itse tehdä hakemuksen asuntoihin, joissa saisin oman huoneen ja joissa olisi mahdollisuus tehdä itse ruokaa. Hakemuksen pystyi tekemään asuntoihin jo ennen kuin minut oli hyväksytty lopullisesti vaihto-opiskelijaksi yliopistoon. Teinkin hakemuksen jo huhtikuussa. Hakemus tehtiin nettilomakkeella, jossa kysyttiin myös omiin elintapoihin liittyviä kysymyksiä (esimerkiksi pitääkö hiljaisuudesta/melusta, tykkääkö valvoa myöhään, kutsuuko usein vieraita jne.). Lisäksi hakemusta jättäessä piti maksaa pieni maksu. Seuraavan kerran sainkin postia asuntotoimistosta vasta kesä-heinäkuun vaihteessa, kun pääsin valitsemaan asuntoa. Asuntoa valitessa piti vielä maksaa ikään kuin vakuusmaksu, jonka suuruus oli yhden kuukauden vuokra (ja joka oli jo osa vuokraa). Asunnon ja huoneen valinnassa oli mahdollista tarkastella, millaisia vastauksia muut kämppikset olivat antaneet elintapoihin liittyneisiin kysymyksiin ja siten ehkä löytää toiveidensa mukainen kämppä. Lopullisen asuntosopimuksen allekirjoitin sähköisesti vasta elokuun lopussa.

Asuinpaikkani McEown Park ilta-auringossa.

Pääsin siis asumaan yliopistolle kämppään, jossa on kuusi huonetta, keittiö, kylppäri ja olohuone. Jokaisella asukkaalla on oma huone. Huoneet on mielestäni varusteltu oikein hyvin: huoneissa on sänky, työpöytä, vaatekaappi, pieni kirjahylly, lavuaari ja peilikaappi sekä hyvä valaistus. Keittiössä on perusvarustus: uuni ja liesi, riittävästi kaappitilaa sekä pakastin ja jääkaappi, jotka jaetaan kaikkien kämppisten kesken. Keittiössä oikeastaan ainoa puute on mielestäni jääkaapin ahtaus. Asuinrakennuksen pyykkituvan käyttö on ilmaista ja myös internetyhteys kuuluu vuokraan. Tähän asumismutoon ei kuulunut pakollista meal plania, mutta opiskelijakortille tuli pieni summa "ruokarahaa" käytettäväksi yliopiston ruokapaikkoihin.

Olohuone. Kokolattiamattoa on riittänyt myös sohvapöydän suojaksi.

Asuinrakennus jossa asun, on varmasti yksi kampuksen vanhimpia. Kalustus ja sisustus on siis jo hieman elähtänyttä. Toisaalta vuokra on melko edullinen ja kaikki kuitenkin toimii asunnossa. Viihtymiseen vaikuttaa toki myös oma asenne: oranssi pörröinen kokolattiamatto ei välttämättä olisi minun ykkösvalintani kämppään ja välillä kieltämättä turhauttaa asetella jogurttipurkkeja ja nektariineja sopuisaan järjestykseen omalle jääkaapin hyllypuolikkaalle, mutta nämä ovat pieniä asioita. Varsinkin lyhytaikaiseen asumiseen kämppä on minusta siis ihan hyvä. Yhteiselo kämppisten kanssa on myös sujunut hyvin; kaikki kämppikseni ovat tosi mukavia ja esimerkiksi siivouksesta sopimisesta ei ole tullut isoja ongelmia.

Kämppäni sijaitsee reilun puolen kilometrin päässä varsinaisesta kampuksesta ja vain hieman kauempana sijaitsee Law Building, jossa kaikki luentoni pidetään. Luennoille on siis lyhyt kävelymatka. Lähin supermarket sijaitsee noin puolentoista kilometrin päässä, joten myös kauppareissut voi helposti tehdä kävellen. Muuten kyllä kaupunki vaikuttaa olevan rakennettu autoilijoita varten. Tiet ovat leveitä ja matalat rakennukset sijoiteltu hyvin väljästi. Julkinen liikenne (eli bussit) on täällä kuitenkin mielestäni toimivampi kuin odotin: verkosto on melko kattava ja asunnon ja yliopiston läheisyydestä kulkee useita linjoja. U of S:n opiskelijakorttiin on liitetty myös bussikortti ja sillä voi matkustaa rajattomasti. Joka paikkaan bussillakaan ei kuitenkaan pääse, ainakaan kaikkina kellonaikoina.

Aamuvarhainen näkymä kampuksen laidalta kohti downtownia ja University Bridgeä.

Vaikka Saskatoon ei kaupunkina ei ole kovinkaan iso, aika ei ole tullut pitkäksi (no, vaikka tulisikin, aina löytyy kouluhommia tehtäväksi...). Kaupungissa on esimerkiksi useampi leffateatteri ja ihan hyvät ostosmahdollisuudet, yliopiston liikuntakeskus on hyvin varustettu ja lähellä ja yliopistollakin on aika paljon kaikenlaisia tapahtumia, kuten vierailuluentoja ja tietysti koulun urheilujoukkueiden otteluita. Saskatoonissa kaupungin keskusta eli downtown ei mielestäni ole läheskään niin eloisa ja vetävä kuin esimerkiksi Helsingissä, eikä sinne sitten tule lähdettyäkään kovin usein. On toisaalta kiva, kun elämä pyörii pitkälti kampuksella, koska Suomessa arkiympyrät ovat vähän laajemmat. Välillä huomaan kuitenkin hieman jopa kaipaavani Helsinkiä ja sen tiiviimpää kaupunkiympäristöä ja toisaalta Helsingin luonnonläheisyyttä. No, siitä ehdin sitten Suomessa taas nauttia muutaman kuukauden päästä - nyt nautin tästä kampuselämästä ja onneksi ehdin vielä syksyn aikana vierailla isommissakin kaupungeissa :)

Ostoksia ja ilotulituksia

Kanadassa vietetään nyt pitkää viikonloppua, sillä tänään maanantaina on Labour Day, ja lähes kaikki paikat ovat kiinni. Yliopisto on myös kiinni ja näin ollen kouluvuosi starttaa kunnolla vasta huomenna tiistaina.

Viikonloppuna kaupungilla ja yliopistolla on onneksi kuitenkin ollut tapahtumia, joihin myös ISSAC on järjestänyt yhteislähtöjä. Perjantaina yliopiston jalkapallojoukkue Huskies aloitti kotipelinsä stadionilla. Ottelu olikin aivan jotain muuta kuin odotin, sillä peli avattiin mahtipontisesti tykinlaukauksilla, kansallislaululla ja hävittäjien ylilennolla ja kotijoukkueen pelaajat juoksivat kentälle ilotulitusten ja liekkien lomasta. Ilotulituksia ammuttiin myös joka kerta kun kotijoukkue teki pisteitä. Näin ensikertalaiselle kanadalainen jalkapallo oli aluksi vaikeaa seurattavaa, sillä en aivan tajunnut kaikkia sääntöjä ja peli tuntui etenevän aika hitaasti. Jännitys kuitenkin tiivistyi pelin loppua kohden: Ensin varsinainen peliaika päättyi tasapeliin ja jatkoajalla tasaisten hetkien jälkeen Huskies lopulta voitti pelin. Voitokasta peliä juhlittiin tietysti mahtavin ilotulituksin. Taidan kyllä yrittää mennä katsomaan Huskiesin pelejä toistekin.

Ilotulitukset eivät kuitenkaan päättyneet jalkapallo-otteluun, vaan Saskatoonissa oli viikonloppuna lisäksi ilotulitusfestivaalit, joita suuntasimme katsomaan ISSACin kanssa isolla joukolla lauantaina. Joenpenkalle olikin suunnannut iso joukko kaupunkilaisia. Näytöksessä musiikista ja ilotulituksista oli tehty näyttävä kokonaisuus.

Asuntoon sopeutumisen kannalta viikonlopun kohokohtia olivat ostosreissut Walmartiin. Muutettuani asuntoon aloin pikku hiljaa tajuta, ettei minulla ollut mitään perustarvikkeita syömiseen saati ruoanlaittoon. Asuntoon ei nimittäin kuulu mitään astioita tai kattiloita tai keittiökoneita, vaan kaikki pitäisi hankkia itse. Ostoslistalla oli siis kaikenlaista aina lusikasta ja kulhosta vedenkeittimeen ja hiustenkuivaimeen asti. Yritän kuitenkin selvitä mahdollisimman vähillä tavaroilla, koska vaihdon kesto on lopulta kuitenkin vain neljä kuukautta.

Walmartista voisi kai kirjoittaa kokonaan oman postauksensa, sillä kauppa oli aivan järkyttävän iso ja lähes joka tuotteessa valikoimaa oli vaikka kuinka paljon. Valitsin henkareitakin varmaan 10 minuuttia... Ruokakaupat ovat minulle reissuilla muutenkin niitä mielenkiintoisimpia nähtävyyksiä, joten pari tuntia Walmartissa hujahti aika nopeasti.

On tosi kiva, että ISSAC ja asuntola ovat järjestäneet näitä yhteisiä reissuja tapahtumiin ja ostoksille, koska samalla on ollut mahdollisuus tavata ihmisiä ja tutustua muihin opiskelijoihin. Yhteiset reissut helpottavat myös vieraaseen kaupunkiin tutustumista.

Ensimmäisten päivien tunnelmia

Terveisiä aurinkoisesta Saskatoonista!

Pitkän junamatkan jälkeen saavuin tänne Saskatooniin tiistaina puolen päivän aikaan. Juna oli lopulta neljä tuntia myöhässä, mutta se ei itseäni haitannut, sillä minulla ei muutenkaan ollut pariksi ekaksi päiväksi mitään aikataulua tai erityistä ohjelmaa. Saskatoonin rautatieasema oli jotain aivan muuta kuin suomalaiset rautatieasemat: todella kaukana keskustasta ja erittäin hiljainen. Juna ei enää ilmeisesti olekaan Kanadassa mikään suosittu liikenneväline; etäisyydet ovat pitkiä ja taksikuskin mukaan junat olivat aiemmin aina niin paljon myöhässä, että se laski junamatkustuksen suosiota. Tätä ei tosin ollutkaan vaikea uskoa neljän tunnin myöhästymisen jälkeen...

University of Saskatchewanin kansainvälisten opiskelijoiden toimisto oli jo hyvissä ajoin ilmoittanut, että se tarjoaisi kansainvälisille opiskelijoille taksimatkan lentokentältä tai bussi- tai juna-asemalta keskustaan sekä ensimmäisen yön hotellimajoituksen. Se tuntui todella vieraanvaraiselta ja ystävälliseltä eleeltä ja samalla madalsi kynnystä saapua kaupunkiin. Soitin siis juna-asemalta taksin ja majoituin melko lähellä yliopistoa sijainneeseen hotelliin. Itse asiassa majoituin hotellissa vielä pari yötä lisää omalla kustannuksellani, sillä asunnon muuttopäivä oli vasta perjantaina.

Keskiviikkona päätin piipahtaa kampuksella katselemassa paikkoja ja käymässä kansainvälisten opiskelijoiden toimistossa (International Student and Study Abroad Centre, ISSAC). ISSACin toimistolla tuli tosi tervetullut olo ja taas muutama epäselväksi jäänyt asia ratkesi. College of Law'n vaihto-opiskelijat eivät esimerkiksi voi rekisteröityä kursseille ennen ensi viikon tiistaita, ja se taas hankaloittaa opiskelijakortin ja bussikortin hankkimista. Nämäkin asiat järjestynevät lopullisesti ensi viikon puolella.

Kaupunkia halkoo iso joki, South Saskatchewan River. Kampusalue on heti joen vieressä ja joen toisella puolella alkaa downtown.

Torstaina alkoi virallisesti yliopiston järjestämät ohjelmat kansainvälisten opiskelijoiden orientaatiolla. Orientaatiossa ISSAC ja yliopiston oppilaskunta esittäytyivät ja käytiin läpi esimerkiksi kanadalaiseen kulttuuriin ja arkielämään liittyviä asioita. Illaksi oli vielä järjestetty pizzadinner, jonka jälkeen seurasi useisiin eri kulttuureihin perustuvia musiikki- ja tanssiesityksiä.

Näkymät huoneeni ikkunasta voisivat kyllä olla huonommatkin!

Perjantaina lähes kaikilla muilla collegeilla oli lisää orientaatiota, mutta College of Law'n orientaatiopäivä koittaa vasta ensi viikon puolella. Minun perjantaini kuluikin pääasiassa muuttopuuhissa. Asun periaatteessa kampuksella, mutta asunnosta on noin kilometrin kävelymatka kampuksen keskustaan, jossa asuntotoimistokin sijaitsee. Perjantaina kertyikin paljon kävelykilometrejä, kun raahasin ensin matkatavarat asunnolle, kävin supermarketissa ja lopulta kannoin myös etukäteen tilatut petivaatteet asuntotoimistolta asunnolle.

Pikku hiljaa alkaa siis sopeutuminen uuteen kämppään ja ensi viikolla viimein myös opiskeluihin.