Ostoksia ja ilotulituksia

Kanadassa vietetään nyt pitkää viikonloppua, sillä tänään maanantaina on Labour Day, ja lähes kaikki paikat ovat kiinni. Yliopisto on myös kiinni ja näin ollen kouluvuosi starttaa kunnolla vasta huomenna tiistaina.

Viikonloppuna kaupungilla ja yliopistolla on onneksi kuitenkin ollut tapahtumia, joihin myös ISSAC on järjestänyt yhteislähtöjä. Perjantaina yliopiston jalkapallojoukkue Huskies aloitti kotipelinsä stadionilla. Ottelu olikin aivan jotain muuta kuin odotin, sillä peli avattiin mahtipontisesti tykinlaukauksilla, kansallislaululla ja hävittäjien ylilennolla ja kotijoukkueen pelaajat juoksivat kentälle ilotulitusten ja liekkien lomasta. Ilotulituksia ammuttiin myös joka kerta kun kotijoukkue teki pisteitä. Näin ensikertalaiselle kanadalainen jalkapallo oli aluksi vaikeaa seurattavaa, sillä en aivan tajunnut kaikkia sääntöjä ja peli tuntui etenevän aika hitaasti. Jännitys kuitenkin tiivistyi pelin loppua kohden: Ensin varsinainen peliaika päättyi tasapeliin ja jatkoajalla tasaisten hetkien jälkeen Huskies lopulta voitti pelin. Voitokasta peliä juhlittiin tietysti mahtavin ilotulituksin. Taidan kyllä yrittää mennä katsomaan Huskiesin pelejä toistekin.

Ilotulitukset eivät kuitenkaan päättyneet jalkapallo-otteluun, vaan Saskatoonissa oli viikonloppuna lisäksi ilotulitusfestivaalit, joita suuntasimme katsomaan ISSACin kanssa isolla joukolla lauantaina. Joenpenkalle olikin suunnannut iso joukko kaupunkilaisia. Näytöksessä musiikista ja ilotulituksista oli tehty näyttävä kokonaisuus.

Asuntoon sopeutumisen kannalta viikonlopun kohokohtia olivat ostosreissut Walmartiin. Muutettuani asuntoon aloin pikku hiljaa tajuta, ettei minulla ollut mitään perustarvikkeita syömiseen saati ruoanlaittoon. Asuntoon ei nimittäin kuulu mitään astioita tai kattiloita tai keittiökoneita, vaan kaikki pitäisi hankkia itse. Ostoslistalla oli siis kaikenlaista aina lusikasta ja kulhosta vedenkeittimeen ja hiustenkuivaimeen asti. Yritän kuitenkin selvitä mahdollisimman vähillä tavaroilla, koska vaihdon kesto on lopulta kuitenkin vain neljä kuukautta.

Walmartista voisi kai kirjoittaa kokonaan oman postauksensa, sillä kauppa oli aivan järkyttävän iso ja lähes joka tuotteessa valikoimaa oli vaikka kuinka paljon. Valitsin henkareitakin varmaan 10 minuuttia... Ruokakaupat ovat minulle reissuilla muutenkin niitä mielenkiintoisimpia nähtävyyksiä, joten pari tuntia Walmartissa hujahti aika nopeasti.

On tosi kiva, että ISSAC ja asuntola ovat järjestäneet näitä yhteisiä reissuja tapahtumiin ja ostoksille, koska samalla on ollut mahdollisuus tavata ihmisiä ja tutustua muihin opiskelijoihin. Yhteiset reissut helpottavat myös vieraaseen kaupunkiin tutustumista.

Ensimmäisten päivien tunnelmia

Terveisiä aurinkoisesta Saskatoonista!

Pitkän junamatkan jälkeen saavuin tänne Saskatooniin tiistaina puolen päivän aikaan. Juna oli lopulta neljä tuntia myöhässä, mutta se ei itseäni haitannut, sillä minulla ei muutenkaan ollut pariksi ekaksi päiväksi mitään aikataulua tai erityistä ohjelmaa. Saskatoonin rautatieasema oli jotain aivan muuta kuin suomalaiset rautatieasemat: todella kaukana keskustasta ja erittäin hiljainen. Juna ei enää ilmeisesti olekaan Kanadassa mikään suosittu liikenneväline; etäisyydet ovat pitkiä ja taksikuskin mukaan junat olivat aiemmin aina niin paljon myöhässä, että se laski junamatkustuksen suosiota. Tätä ei tosin ollutkaan vaikea uskoa neljän tunnin myöhästymisen jälkeen...

University of Saskatchewanin kansainvälisten opiskelijoiden toimisto oli jo hyvissä ajoin ilmoittanut, että se tarjoaisi kansainvälisille opiskelijoille taksimatkan lentokentältä tai bussi- tai juna-asemalta keskustaan sekä ensimmäisen yön hotellimajoituksen. Se tuntui todella vieraanvaraiselta ja ystävälliseltä eleeltä ja samalla madalsi kynnystä saapua kaupunkiin. Soitin siis juna-asemalta taksin ja majoituin melko lähellä yliopistoa sijainneeseen hotelliin. Itse asiassa majoituin hotellissa vielä pari yötä lisää omalla kustannuksellani, sillä asunnon muuttopäivä oli vasta perjantaina.

Keskiviikkona päätin piipahtaa kampuksella katselemassa paikkoja ja käymässä kansainvälisten opiskelijoiden toimistossa (International Student and Study Abroad Centre, ISSAC). ISSACin toimistolla tuli tosi tervetullut olo ja taas muutama epäselväksi jäänyt asia ratkesi. College of Law'n vaihto-opiskelijat eivät esimerkiksi voi rekisteröityä kursseille ennen ensi viikon tiistaita, ja se taas hankaloittaa opiskelijakortin ja bussikortin hankkimista. Nämäkin asiat järjestynevät lopullisesti ensi viikon puolella.

Kaupunkia halkoo iso joki, South Saskatchewan River. Kampusalue on heti joen vieressä ja joen toisella puolella alkaa downtown.

Torstaina alkoi virallisesti yliopiston järjestämät ohjelmat kansainvälisten opiskelijoiden orientaatiolla. Orientaatiossa ISSAC ja yliopiston oppilaskunta esittäytyivät ja käytiin läpi esimerkiksi kanadalaiseen kulttuuriin ja arkielämään liittyviä asioita. Illaksi oli vielä järjestetty pizzadinner, jonka jälkeen seurasi useisiin eri kulttuureihin perustuvia musiikki- ja tanssiesityksiä.

Näkymät huoneeni ikkunasta voisivat kyllä olla huonommatkin!

Perjantaina lähes kaikilla muilla collegeilla oli lisää orientaatiota, mutta College of Law'n orientaatiopäivä koittaa vasta ensi viikon puolella. Minun perjantaini kuluikin pääasiassa muuttopuuhissa. Asun periaatteessa kampuksella, mutta asunnosta on noin kilometrin kävelymatka kampuksen keskustaan, jossa asuntotoimistokin sijaitsee. Perjantaina kertyikin paljon kävelykilometrejä, kun raahasin ensin matkatavarat asunnolle, kävin supermarketissa ja lopulta kannoin myös etukäteen tilatut petivaatteet asuntotoimistolta asunnolle.

Pikku hiljaa alkaa siis sopeutuminen uuteen kämppään ja ensi viikolla viimein myös opiskeluihin.

Matkalla, osa 1: Helsingistä Vancouveriin

Elokuun loppupuolella lopulta koitti lähdön hetki. Viimeinen viikko ennen lähtöä oli välillä vähän hektinen, kun yritin muistaa hoitaa vielä viimeiset käytännön asiat ja tulostaa kaikki mahdolliset dokumentit ja matkaliput paperisina versioina varmuuden vuoksi. Pakkaaminen oli tietenkin haastava prosessi, joka kesti kolme päivää. Lopulta kuitenkin talvitakit ja lempparikosmetiikkatuotteet löysivät paikkansa matkalaukusta.

Lauantaiaamuna hyppäsin lentokoneeseen Helsinki-Vantaalla. Tunnelma kentällä oli haikea, mutta toisaalta olo oli yllättävän tyyni. Se saattoi tietysti johtua epäinhimillisen aikaisesta herätyksestäkin.

Lensin ensin Amsterdamiin, jossa oli melkein viiden tunnin vaihtoaika ennen lentoa Vancouveriin. Lento Amsterdamista Vancouveriin kesti noin yhdeksän ja puoli tuntia. Koska aikaero Amsterdamin ja Vancouverin välillä on -9 tuntia, saavuin Vancouveriin käytännössä samaan aikaan kuin lähdin Amsterdamista. 

Maahantulomuodollisuudet veivät suunnilleen tunnin, sillä jono oli pitkä. Jo lentokoneessa täytettäväksi annettiin tullilomake, jossa piti ilmoittaa mahdolliset tullattavat tuotteet. Jos ei ole ennen ollut Kanadassa, kannattaa ehkä lukaista maahantulo-ohjeita netistä ennen matkaanlähtöä, silloin ainakin tietää mitä on tulossa.

Vancouverista olin varannut yhden yön hotellista, joka oli periaatteessa edullisemman hintaluokan hotelli. Hintataso vaikutti Vancouverissa olevan kuitenkin aika kova, joten edullinenkin hotelli oli aika hintava. Itse olin kuitenkin erittäin tyytyväinen, että olin varannut oman huoneen omalla kylppärillä hostellin sijaan, sillä melkein 30 tunnin hereilläolon jälkeen oli mukavaa nukkua omassa rauhassa. Olin muutenkin erittäin tyytyväinen hotelliin (Kingston Hotel Bed & Breakfast) ja sen sijaintiin.

Vancouver Lookout tarjosi hienot näköalat kaikkiin ilmansuuntiin.

Vancouverissa minulla oli siis aikaa vain noin 24 tuntia. Ensimmäisenä iltana olin aivan uupunut, joten tein vain lyhyen kävelylenkin keskustassa ja nousin Vancouver Lookout -nimiseen näköalatorniin. Minun on aina päästävä katsomaan näköaloja kaupunkimatkoilla ja nytkin olin innoissani, kun pääsin katsomaan kaupunkia lintuperspektiivistä. Kaupunki vaikutti heti tosi mukavalta ja esimerkiksi arkkitehtuuriltaan tosi kiinnostavalta. Kiinnostavia ruokapaikkoja näytti olevan myös joka puolella.

Granville Islandin kauppahallin väriloistoa.

Seuraavaksi päiväksi olin varannut turistibussikierroksen, jossa kierrettiin kaupungin nähtävyyksiä ja eri kaupunginosia. Granville Islandilla ja Stanley Parkissa tehtiin pienet pysähdykset ja opas kertoi aika paljon mielenkiintoisia juttuja kaupungin historiasta ja nykytilasta. Lopulta käytiin myös hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla tunnetulla riippusillalla, Capilano Suspension Bridgellä. Suhtauduin etukäteen vähän harkitsevasti riippusillan ylittämiseen, mutta kerran kun olin lipun ostanut, astuin heti vaan rohkeasti ylittämään 70 metrin korkeudessa keikkuvaa 137-metristä siltaa. Eikä se nyt lopulta niin kamalaa ollutkaan. Kävelin lopulta läpi myös alueen muut korkeuksiin rakennetut kävelyreitit, joiden varsilla oli luontoon liittyviä infotauluja.

Toteemipaaluja Stanley Parkissa.

Vaikka turistikierrokset joskus tuntuvat vähän laimeilta, oli sellainen näin lyhyellä visiitillä ja yksin matkustaessa ihan hyvä tapa tutustua kaupunkiin. Tykkäsin tällä kertaa tosi paljon tästä kierroksesta ja opas oli oikein asiantunteva ja huomaavainen, joten annoin myös oppaalle mielellään tippiä. Tippaamiseen totuttelu vie kyllä jonkin aikaa. Mietin jo vähän paniikissa bussissa, pitikö oppaille sittenkään antaa tippiä vai ei, mutta onneksi huomasin, että jotkut muut niin tekivät, joten itsekin uskalsin antaa tippiä. 

Capilano Suspension Bridgellä oli välillä ruuhkaakin.

Joka tapauksessa lyhyessäkin ajassa Vancouverissa ehdin nähdä tosi paljon ja Capilano Suspension Bridge Parkissa sai pienen kosketuksen myös kaupungin ulkopuoliseen luontoon (vaikka puisto olikin aivan täynnä turisteja..). Kaiken kaikkiaan pikainen visiittini Vancouverissa sai minut toivomaan, että voisin vielä käydä jonain päivänä siellä uudestaan.

Lähtövalmisteluja

Hyväksymistiedon saamisen jälkeen aloin tehdä konkreettisia valmisteluja vaihtoonlähdön tiimoilta. Esimerkiksi lentolippuja ei kannata hankkia ennen kuin yliopistolta on tullut lopullinen hyväksyntä. Tykkään tehdä listoja, joten aloin myös pitää to do -listaa kaikista järjestelyistä, joita ennen vaihtoonlähtöä pitäisi tehdä. Lisäksi yritin kirjata muistiin, mitä kustannuksia järjestelyistä tuli.

Tärkeimpiä valmisteluja olivat asuntohakemus, lentolippujen hankkiminen, matkustusluvan (eTA) hankkiminen, vakuutusten päivittäminen, yliopiston lähtöorientaatiossa käyminen, ilmoittautuminen läsnäolevaksi Helsingin yliopistoon, pakkaamisen suunnittelu, opintotuen hakeminen ulkomaille sekä ilmoitukset väliaikaisesta muutosta Kelaan ja maistraattiin.

Asuntohakemuksen tein tosiaan jo hyväksymistietoa odotellessa. Kesän aikana tieto asunnon saamisesta varmistui ja sen jälkeen piti vielä valita huone ja maksaa varausmaksu sekä lopulta elokuun loppupuolella allekirjoittaa asuntosopimus.

Lentolippujen hankinta aiheutti hieman päänvaivaa, sillä olin jo hakuprosessin alkupuolella saanut päähäni, että olisi siistiä matkustaa Saskatooniin junalla Vancouverista. Tämän matkavaihtoehdon rankkuus kuitenkin arvelutti, sillä junamatka olisi tehtävä istumapaikoilla ja vielä aika nopeasti pitkän lentomatkan päälle. Lisäksi Saskatooniin pääsisi kyllä myös lentäen. Lopulta kuitenkin päädyin siihen, että hankin lentoliput Vancouveriin ja junalipun Vancouverista Saskatooniin. Näin sain myös yhden vuorokauden aikaa olla turisti Vancouverissa. Ostin samalla jo paluulipun Suomeen. Lentolippujen hankinnassa kannattaa seurata hintatasoa jo hyvissä ajoin, että saa jonkinlaisen käsityksen hintatasosta, johon sitten voi verrata hintoja. Hyväksymistiedon saamisen jälkeen liput kannattaa hankkia mahdollisimman pian.

Koska vaihto-ohjelmani on kestoltaan vain alle puoli vuotta, minun ei tarvinnut hakea Study Permit -opiskelijaviisumia Kanadaan. Sen sijaan minun oli haettava sähköistä matkustuslupaa eli eTAa, joka käytännössä kai vastaa Yhdysvaltoihin matkustamiseen tarvittavaa ESTA-lupaa. eTAa haetaan verkossa sähköisellä lomakkeella, jossa kysytään erinäisiä henkilötietoja. Periaatteessa yleensä kai lupa myönnetään heti, ainakin itse sain hyväksynnän sähköpostiini parin minuutin kuluttua hakemuksen jättämisestä. eTA-hakemuksen tekeminen maksoi 7 dollaria eli muutaman euron.

Muita valmisteluja tai suunniteltavia asioita oli alustavan budjetin tekeminen, hotelliöiden varaaminen Vancouverista ja Saskatoonista muutamaksi yöksi ennen asuntoon muuttamista, orientaatioon ilmoittautuminen, valuutan vaihtaminen ja rokotusten tarkistaminen. Kaiken kaikkiaan lähtövalmisteluissa kannattaa seurata huolella kotiyliopiston antamia ohjeita ja lisäksi seurata kohdeyliopistosta tulevia sähköposteja.

Hakuprosessista, osa 2

Pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen University of Saskatchewanista annettiin ohjeet hakemuksen tekemiseen suunnilleen maaliskuun alkupuolella. Hakemuksen viimeinen määräpäivä oli vasta huhtikuun lopussa.

University of Saskatchewaniin haettiin verkkopalvelussa, jossa täytettiin lomakkeille tietoja ja jätettiin myös liitteet. Hakemus oli mielestäni aika suppea, siinä piti ilmoittaa oikeastaan vain henkilötietoja ja tietoja nykyisestä tutkinnosta sekä se opinto-ohjelma, johon University of Saskatchewanissa haluaisi hakea. Liitteeksi tarvittiin todistus kielitaidosta ja virallinen opintosuoritusote.

Hakemuksen jälkeen piti taas jäädä odottamaan, tällä kertaa lopullista hyväksymis- tai hylkäystietoa University of Saskatchewanista. Tiesin, että vaihto-ohjelmaan pääsystä ilmoitettaisiin vasta touko- tai kesäkuussa, joten vaikka hyväksymistieto lopulta tuli vasta kesäkuun puolella, en ollut ainakaan ihan kauheasti ehtinyt hermoilla siitä. Hyväksymistiedon jälkeen seuraava askel oli tehdä alustava kurssisuunnitelma, joka tehtiin samalla sivustolla kuin hakemus. Oikiksen kursseja ei yllättäen löytynytkään yleisten ohjeiden mukaisilta sivuilta, mutta jälleen kerran sain nopeasti apua sähköpostitse yliopiston kansainvälisten opintojen toimistosta. Yritin valita kurssit jo tässä vaiheessa mahdollisimman huolellisesti, mutta niihin saattaa tulla vielä muutoksia, sillä tein alustavat valinnat melko suppeiden tietojen perusteella ja lisäksi kursseille ilmoittaudutaan College of Law'n puolella vasta syyskuun alussa.

Hyväksymistietoa odotellessa oli mahdollista tehdä jo asuntohakemus yliopiston kampuksella sijaitseviin asuntoihin. Hainkin asuntoa jo hyvissä ajoin, sillä tiesin haluavani asua mieluummin kampuksella kuin yksityisellä vuokranantajalla. Kirjoittanen asuntoasioista vielä myöhemmin kattavammin lisää.

Hakuprosessista, osa 1

Aloin ensimmäisen kerran ajatella vakavissani vaihtoon lähtöä kesällä 2015 eli yli vuosi ennen vaihdon alkua. Helsingin yliopistossa vaihtoon Pohjois-Amerikkaan haetaan jo lokakuussa, joten oli oikeastaan hyvä, että minulla oli kunnolla aikaa tutustua vaihtokohteisiin ja miettiä minne haluaisin hakea. Tiesin, että haluaisin lähteä Pohjois-Amerikkaan, mutta en oikeastaan osannut päättää, haluaisinko mieluummin Kanadaan vai Yhdysvaltoihin. Myös eri kohteiden valinta ja rankkaaminen suosituimmuusjärjestykseen oli hankalaa. Tärkeintä oli, että yliopistossa olisi tarjolla kursseja, jotka olisivat sopiva ja kiinnostava lisä tutkintooni. Kurssien jälkeen mietinkin kaikenlaisia muita kriteereitä, joilla yritin valita vaihtopaikkoja: sijaintia ja ympäristöä, kaupungin kokoa, liikuntamahdollisuuksia, yliopistojen ranking-sijoituksia. Lopulta kuitenkin jotenkin tuntui siltä, että mihin tahansa yliopistoon minut valittaisiin, jos valittaisiin, kokemuksesta tulisi hieno.

Hain lopulta vaihtopaikkoja sekä Kanadasta että Yhdysvalloista. Tein hakemukset kolmeen eri ohjelmaan: yliopiston kahdenväliseen vaihtoon (YKV), ISEP-vaihtoon sekä MAUI-vaihtoon. YKV:n osalta hain Kanadan yliopistoihin,  ISEP-hakemuksessa ja MAUI-hakemuksessa kohteisiin Yhdysvalloissa. Hakemukset tehtiin yliopiston hakuportaalissa ja lisäksi ne piti toimittaa paperisina kansainvälisten asioiden palveluihin.

Hakemuksiin tarvittiin erinäisiä liitteitä, kuten opintosuoritusote sekä todistuksia kielitaidosta ja ISEP-hakemukseen myös suositus joltakin yliopisto-opettajalta. Lisäksi piti kirjoittaa lyhyet motivaatio- tai perustelukirjeet siitä, miksi haluaa hakea juuri niihin kohteisiin, joihin hakee. Koska hain vaihtoon usean eri ohjelman kautta, ohjelmat piti vielä laittaa suosituimmuusjärjestykseen. Liitteiden hankkiminen ja hakemusten valmistelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, kuukausi kuluu lopulta melko nopeasti. Itse taisin jättää paperiset hakemukset juuri viimeisenä määräpäivänä. 

Joulukuussa sain tietää, että Helsingin yliopisto esitti minua vaihtoon University of Saskatchewaniin. Se tarkoitti jo melko varmasti sitä, että pääsisin sinne vaihtoon, mutta lopullisen valinnan tekee kuitenkin aina kohdeyliopisto. Joulukuun jälkeen jäin siis odottamaan kohdeyliopiston ohjeita hakemuksen tekemisestä.

Blogi ja blogin kirjoittaja

Tässä blogissa kerron opiskelijavaihdostani Kanadassa, University of Saskatchewanissa, Saskatoonissa. Lähden vaihtoon elo-syyskuun vaihteessa 2016 ja opiskelen vaihdossa syyslukukauden. Palaan Suomeen vuodenvaihteessa.

Olen 26-vuotias oikkari Helsingin yliopistosta. Olen opiskellut Helsingin yliopistossa jo 7 vuotta, sillä pääsin ensin opiskelemaan suomen kieltä ja vasta myöhemmin aloitin opiskelun oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Sittemmin olen jo saanut FM-tutkintoni valmiiksi ja vaihtoon lähdenkin opiskelemaan oikeustiedettä. Pyrin opiskelemaan vaihdossa opintoja maisterivaiheen valinnaisiin opintoihin, vaikka en olekaan vielä valmistunut oikeusnotaariksi.

Blogillani on muutama tavoite: Ensinnäkin toivon, että blogin kirjoittamisesta olisi itselleni jotakin hyötyä. Ehkä kirjoittamalla ylös asioita voin jäsennellä syksyn tapahtumia ja toisaalta jättää jälkeeni jonkinlaisen päiväkirjan, johon myöhemmin voin vielä palata. Toiseksi blogi on yhdenlainen viestintäkanava perheelleni ja läheisilleni. En tosin aio avautua blogissa aivan henkilökohtaisimmista asioistani. Kolmanneksi toivon, että joku opiskelija, joka harkitsee tai suunnittelee opiskelijavaihtoa, löytäisi blogini ja että kokemukseni hyödyttäisivät näin muita vaihtoonlähtijöitä. Olen itse vaihtoprosessin eri vaiheissa etsinyt ja lukenut kovasti vaihtoblogeja ja -kertomuksia, ja kokenut, että niistä on ollut paljon hyötyä.

Yritän blogissani jakaa kokemuksiani vaihtoprosessista ja tietysti itse vaihtoajasta Saskatoonissa. Pyrin siihen, että kirjoittaisin vaihdon aikana usein, mutta lyhyesti.