Tässä blogin viimeisessä tekstissä yritän vielä pohdiskella, mitä tuntemuksia vaihto oikeastaan herätti syksyn aikana, sitä ennen ja sen jälkeen; mitä vaihtosyksystä lopulta tarttui mukaan, mitä hyötyä siitä on ja miltä kotiin sopeutuminen on tuntunut. Tekstin kirjoittaminen on lykkääntynyt ja lykkääntynyt - arki Suomessa on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Yhtäkkiä siitä on kulunut jo kaksi kuukautta kun hyppäsin lentokoneeseen ja lähdin Saskatoonista.
Ne syyt, joiden takia alunperin hakeuduin opiskelijavaihtoon, ovat varmasti hyvin tavanomaisia opiskelijoiden parissa: kielitaito, uudet kokemukset ja näkökulmat, ihmisten tapaaminen, uudenlaiset opiskelukokemukset, itsenäistyminen... Näin jälkeenpäin voin sanoa, että vaihtokokemus täytti kaikki odotukseni ja jää varmasti ikuisiksi ajoiksi mieleeni!
Kielitaito vaihdossa vahvistui ehkä jotenkin huomaamatta. Luennot tuntuivat kylläkin jo heti alusta alkaen ymmärtämisen ja luentojen seuraamisen kannalta helpoilta ja haasteita tuli vastaan vain silloin, kun itse piti sanoa jotakin. Kaikkein hyödyllisin ja jännittävin kokemus oli tietysti mock sentencing, jossa jouduin argumentoimaan englanniksi "puolustusasianajajana". Kirjoitin myös pari kirjallista työtä, mikä aluksi tuntui jännittävältä, kun Suomessa ei ole paljon tarvinnut akateemista englantia kirjoittaa. Kirjoittaminenkin kuitenkin sujui hyvin, ja varmasti myös kehitti englannin kirjallista osaamistani. Kielitaidon karttumista on vaikea itse mitata, mutta jossain vaiheessa huomasin, että esimerkiksi tavalliset asiointitilanteet alkoivat sujua mukavasti, enkä enää hämmentynyt yllättävistäkään tilanteista.
Koen myös, että vaihtosyksy antoi itselleni lisää rohkeutta ja itsevarmuutta. Tähän vaikutti paitsi kaikki kohtaamiset ihmisten kanssa, normaali arkielämä ja opiskelu Saskatoonissa, myös kaikki reissut, joita tein yksin Kanadassa. Olen myös todella iloinen kaikista kurssivalinnoistani U of S:ssa. Kurssit olivat sopivan haasteellisia ja jopa inspiroivia ja antoivat minulle uusia näkökulmia myös Suomen oikeuteen. Kävin seuraamassa myös useampia vierailuluentoja. En etukäteen olisi ehkä sitä uskonut, mutta yhdet vaikuttavimmista kokemuksista syksyllä olivat luentoja.
Opin myös tietysti tuntemaan Kanadaa paljon paremmin kuin aikaisemmin ja oikeastaan tajusin, että ei täällä Suomessa saa Kanadasta kovinkaan paljon tietoa ellei sitä itse aktiivisesti etsi. Suomessa Kanada on myös jäänyt esimerkiksi mediassa aika usein eteläisen naapurinsa varjoon.
Etukäteen yliopiston vaihtoinfossa muistutettiin myös siitä, että vaihdossa ja toisaalta myös kotiin palatessa saattaa joutua kokemaan myös ikäviä tunteita, kuten koti-ikävää ja kulttuurishokkia. Itse en kuitenkaan koe, että olisin joutunut kärsimään pahasta ikävästä tai kulttuurishokista. Pahin ikävä sattui aivan ensimmäisenä iltapäivänä Saskatoonissa, kun saavuin junamatkan jälkeen väliaikaiseen hotellimajoitukseen. Silloin väsymyksensekaiset ensimmäiset skype-puhelut kotiin aiheuttivat kovaa ikävää. Lisäksi silloin myös aikaero tuntui aiheuttavan yksinäisyyttä; kun Kanadassa tuli iltapäivä, Suomessa oli jo keskiyö. Hyvin nopeasti tällaiset tunteet kuitenkin kaikkosivat, eikä myöhemmin syksyllä tullut enää kovia ikävän tunteita. Vaihtareille järjestettiin ohjelmaa ja opiskelut alkoivat ja elämään tuli rutiineja - aloin nauttia elämästä Kanadassa ja se alkoi tuntua normaalilta. Lopulta myös neljä kuukautta on aika lyhyt aika: kotiinpaluu ei koskaan tuntunut kovin kaukaiselta.
Huomasin kuitenkin, että moni asia vaihdossa saattaa aiheuttaa vaikeita tunteita, vaikka itse pystyinkin nauttimaan vaihtosyksystä ilman pahempia tunnemyrskyjä. Aikaero, yksinäisyys, asumisolot, opiskelustressi, uuteen kulttuuriin sopeutuminen... Siihenkin kannattaa varautua, ettei kaikki suju täydellisesti.
Ainoa epäilyksen tunne, joka aina välillä pulpahti pintaan, oli se, että syksyn olisi voinut viettää helpomminkin, jos olisi vain elänyt Suomessa tuttua arkea. Tietysti vaihdossa on paljon järjesteltävää ja montaa asiaa joutuu selvittämään vielä vaihtokohteessakin. Kyseenalaistin aluksi kurssien hyödyllisyyden ja kielitaidon ruosteisuus ärsytti. Lopulta kuitenkin kaikki ne asiat, jotka tekivät syksystä vähän työläämmän kuin Suomessa, tekivät vaihdosta myös paljon palkitsevamman kokemuksen.
Olen hurjan iloinen ja kiitollinen syksystä Saskatoonissa ja Kanadassa. On mahtavaa, että Helsingin yliopisto mahdollistaa opiskelijavaihtoon lähdön niin monelle ja niin moneen paikkaan. University of Saskatchewanissa vaihtarit otettiin myös lämpimästi vastaan ja kaikki muut opiskelijat, sekä kanadalaiset että kansainväliset, olivat tosi ystävällisiä. Vaikka tavallaan nyt vaihtosyksy tuntuukin jo jotenkin unenomaiselta kokemukselta, joka päivä silti tulee jokin asia tai hauska kokemus syksyltä mieleen. Syksyn aikana kävi myös selväksi, että Kanada on valtavan monipuolinen ja kaunis maa, jossa on todella paljon kiinnostavia matkailukohteita. Sinne on siis vielä palattava :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti