Matkalla, osa 1: Helsingistä Vancouveriin

Elokuun loppupuolella lopulta koitti lähdön hetki. Viimeinen viikko ennen lähtöä oli välillä vähän hektinen, kun yritin muistaa hoitaa vielä viimeiset käytännön asiat ja tulostaa kaikki mahdolliset dokumentit ja matkaliput paperisina versioina varmuuden vuoksi. Pakkaaminen oli tietenkin haastava prosessi, joka kesti kolme päivää. Lopulta kuitenkin talvitakit ja lempparikosmetiikkatuotteet löysivät paikkansa matkalaukusta.

Lauantaiaamuna hyppäsin lentokoneeseen Helsinki-Vantaalla. Tunnelma kentällä oli haikea, mutta toisaalta olo oli yllättävän tyyni. Se saattoi tietysti johtua epäinhimillisen aikaisesta herätyksestäkin.

Lensin ensin Amsterdamiin, jossa oli melkein viiden tunnin vaihtoaika ennen lentoa Vancouveriin. Lento Amsterdamista Vancouveriin kesti noin yhdeksän ja puoli tuntia. Koska aikaero Amsterdamin ja Vancouverin välillä on -9 tuntia, saavuin Vancouveriin käytännössä samaan aikaan kuin lähdin Amsterdamista. 

Maahantulomuodollisuudet veivät suunnilleen tunnin, sillä jono oli pitkä. Jo lentokoneessa täytettäväksi annettiin tullilomake, jossa piti ilmoittaa mahdolliset tullattavat tuotteet. Jos ei ole ennen ollut Kanadassa, kannattaa ehkä lukaista maahantulo-ohjeita netistä ennen matkaanlähtöä, silloin ainakin tietää mitä on tulossa.

Vancouverista olin varannut yhden yön hotellista, joka oli periaatteessa edullisemman hintaluokan hotelli. Hintataso vaikutti Vancouverissa olevan kuitenkin aika kova, joten edullinenkin hotelli oli aika hintava. Itse olin kuitenkin erittäin tyytyväinen, että olin varannut oman huoneen omalla kylppärillä hostellin sijaan, sillä melkein 30 tunnin hereilläolon jälkeen oli mukavaa nukkua omassa rauhassa. Olin muutenkin erittäin tyytyväinen hotelliin (Kingston Hotel Bed & Breakfast) ja sen sijaintiin.

Vancouver Lookout tarjosi hienot näköalat kaikkiin ilmansuuntiin.

Vancouverissa minulla oli siis aikaa vain noin 24 tuntia. Ensimmäisenä iltana olin aivan uupunut, joten tein vain lyhyen kävelylenkin keskustassa ja nousin Vancouver Lookout -nimiseen näköalatorniin. Minun on aina päästävä katsomaan näköaloja kaupunkimatkoilla ja nytkin olin innoissani, kun pääsin katsomaan kaupunkia lintuperspektiivistä. Kaupunki vaikutti heti tosi mukavalta ja esimerkiksi arkkitehtuuriltaan tosi kiinnostavalta. Kiinnostavia ruokapaikkoja näytti olevan myös joka puolella.

Granville Islandin kauppahallin väriloistoa.

Seuraavaksi päiväksi olin varannut turistibussikierroksen, jossa kierrettiin kaupungin nähtävyyksiä ja eri kaupunginosia. Granville Islandilla ja Stanley Parkissa tehtiin pienet pysähdykset ja opas kertoi aika paljon mielenkiintoisia juttuja kaupungin historiasta ja nykytilasta. Lopulta käytiin myös hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla tunnetulla riippusillalla, Capilano Suspension Bridgellä. Suhtauduin etukäteen vähän harkitsevasti riippusillan ylittämiseen, mutta kerran kun olin lipun ostanut, astuin heti vaan rohkeasti ylittämään 70 metrin korkeudessa keikkuvaa 137-metristä siltaa. Eikä se nyt lopulta niin kamalaa ollutkaan. Kävelin lopulta läpi myös alueen muut korkeuksiin rakennetut kävelyreitit, joiden varsilla oli luontoon liittyviä infotauluja.

Toteemipaaluja Stanley Parkissa.

Vaikka turistikierrokset joskus tuntuvat vähän laimeilta, oli sellainen näin lyhyellä visiitillä ja yksin matkustaessa ihan hyvä tapa tutustua kaupunkiin. Tykkäsin tällä kertaa tosi paljon tästä kierroksesta ja opas oli oikein asiantunteva ja huomaavainen, joten annoin myös oppaalle mielellään tippiä. Tippaamiseen totuttelu vie kyllä jonkin aikaa. Mietin jo vähän paniikissa bussissa, pitikö oppaille sittenkään antaa tippiä vai ei, mutta onneksi huomasin, että jotkut muut niin tekivät, joten itsekin uskalsin antaa tippiä. 

Capilano Suspension Bridgellä oli välillä ruuhkaakin.

Joka tapauksessa lyhyessäkin ajassa Vancouverissa ehdin nähdä tosi paljon ja Capilano Suspension Bridge Parkissa sai pienen kosketuksen myös kaupungin ulkopuoliseen luontoon (vaikka puisto olikin aivan täynnä turisteja..). Kaiken kaikkiaan pikainen visiittini Vancouverissa sai minut toivomaan, että voisin vielä käydä jonain päivänä siellä uudestaan.