Matkalla, osa 1: Helsingistä Vancouveriin

Elokuun loppupuolella lopulta koitti lähdön hetki. Viimeinen viikko ennen lähtöä oli välillä vähän hektinen, kun yritin muistaa hoitaa vielä viimeiset käytännön asiat ja tulostaa kaikki mahdolliset dokumentit ja matkaliput paperisina versioina varmuuden vuoksi. Pakkaaminen oli tietenkin haastava prosessi, joka kesti kolme päivää. Lopulta kuitenkin talvitakit ja lempparikosmetiikkatuotteet löysivät paikkansa matkalaukusta.

Lauantaiaamuna hyppäsin lentokoneeseen Helsinki-Vantaalla. Tunnelma kentällä oli haikea, mutta toisaalta olo oli yllättävän tyyni. Se saattoi tietysti johtua epäinhimillisen aikaisesta herätyksestäkin.

Lensin ensin Amsterdamiin, jossa oli melkein viiden tunnin vaihtoaika ennen lentoa Vancouveriin. Lento Amsterdamista Vancouveriin kesti noin yhdeksän ja puoli tuntia. Koska aikaero Amsterdamin ja Vancouverin välillä on -9 tuntia, saavuin Vancouveriin käytännössä samaan aikaan kuin lähdin Amsterdamista. 

Maahantulomuodollisuudet veivät suunnilleen tunnin, sillä jono oli pitkä. Jo lentokoneessa täytettäväksi annettiin tullilomake, jossa piti ilmoittaa mahdolliset tullattavat tuotteet. Jos ei ole ennen ollut Kanadassa, kannattaa ehkä lukaista maahantulo-ohjeita netistä ennen matkaanlähtöä, silloin ainakin tietää mitä on tulossa.

Vancouverista olin varannut yhden yön hotellista, joka oli periaatteessa edullisemman hintaluokan hotelli. Hintataso vaikutti Vancouverissa olevan kuitenkin aika kova, joten edullinenkin hotelli oli aika hintava. Itse olin kuitenkin erittäin tyytyväinen, että olin varannut oman huoneen omalla kylppärillä hostellin sijaan, sillä melkein 30 tunnin hereilläolon jälkeen oli mukavaa nukkua omassa rauhassa. Olin muutenkin erittäin tyytyväinen hotelliin (Kingston Hotel Bed & Breakfast) ja sen sijaintiin.

Vancouver Lookout tarjosi hienot näköalat kaikkiin ilmansuuntiin.

Vancouverissa minulla oli siis aikaa vain noin 24 tuntia. Ensimmäisenä iltana olin aivan uupunut, joten tein vain lyhyen kävelylenkin keskustassa ja nousin Vancouver Lookout -nimiseen näköalatorniin. Minun on aina päästävä katsomaan näköaloja kaupunkimatkoilla ja nytkin olin innoissani, kun pääsin katsomaan kaupunkia lintuperspektiivistä. Kaupunki vaikutti heti tosi mukavalta ja esimerkiksi arkkitehtuuriltaan tosi kiinnostavalta. Kiinnostavia ruokapaikkoja näytti olevan myös joka puolella.

Granville Islandin kauppahallin väriloistoa.

Seuraavaksi päiväksi olin varannut turistibussikierroksen, jossa kierrettiin kaupungin nähtävyyksiä ja eri kaupunginosia. Granville Islandilla ja Stanley Parkissa tehtiin pienet pysähdykset ja opas kertoi aika paljon mielenkiintoisia juttuja kaupungin historiasta ja nykytilasta. Lopulta käytiin myös hieman kaupungin ulkopuolella sijaitsevalla tunnetulla riippusillalla, Capilano Suspension Bridgellä. Suhtauduin etukäteen vähän harkitsevasti riippusillan ylittämiseen, mutta kerran kun olin lipun ostanut, astuin heti vaan rohkeasti ylittämään 70 metrin korkeudessa keikkuvaa 137-metristä siltaa. Eikä se nyt lopulta niin kamalaa ollutkaan. Kävelin lopulta läpi myös alueen muut korkeuksiin rakennetut kävelyreitit, joiden varsilla oli luontoon liittyviä infotauluja.

Toteemipaaluja Stanley Parkissa.

Vaikka turistikierrokset joskus tuntuvat vähän laimeilta, oli sellainen näin lyhyellä visiitillä ja yksin matkustaessa ihan hyvä tapa tutustua kaupunkiin. Tykkäsin tällä kertaa tosi paljon tästä kierroksesta ja opas oli oikein asiantunteva ja huomaavainen, joten annoin myös oppaalle mielellään tippiä. Tippaamiseen totuttelu vie kyllä jonkin aikaa. Mietin jo vähän paniikissa bussissa, pitikö oppaille sittenkään antaa tippiä vai ei, mutta onneksi huomasin, että jotkut muut niin tekivät, joten itsekin uskalsin antaa tippiä. 

Capilano Suspension Bridgellä oli välillä ruuhkaakin.

Joka tapauksessa lyhyessäkin ajassa Vancouverissa ehdin nähdä tosi paljon ja Capilano Suspension Bridge Parkissa sai pienen kosketuksen myös kaupungin ulkopuoliseen luontoon (vaikka puisto olikin aivan täynnä turisteja..). Kaiken kaikkiaan pikainen visiittini Vancouverissa sai minut toivomaan, että voisin vielä käydä jonain päivänä siellä uudestaan.

Lähtövalmisteluja

Hyväksymistiedon saamisen jälkeen aloin tehdä konkreettisia valmisteluja vaihtoonlähdön tiimoilta. Esimerkiksi lentolippuja ei kannata hankkia ennen kuin yliopistolta on tullut lopullinen hyväksyntä. Tykkään tehdä listoja, joten aloin myös pitää to do -listaa kaikista järjestelyistä, joita ennen vaihtoonlähtöä pitäisi tehdä. Lisäksi yritin kirjata muistiin, mitä kustannuksia järjestelyistä tuli.

Tärkeimpiä valmisteluja olivat asuntohakemus, lentolippujen hankkiminen, matkustusluvan (eTA) hankkiminen, vakuutusten päivittäminen, yliopiston lähtöorientaatiossa käyminen, ilmoittautuminen läsnäolevaksi Helsingin yliopistoon, pakkaamisen suunnittelu, opintotuen hakeminen ulkomaille sekä ilmoitukset väliaikaisesta muutosta Kelaan ja maistraattiin.

Asuntohakemuksen tein tosiaan jo hyväksymistietoa odotellessa. Kesän aikana tieto asunnon saamisesta varmistui ja sen jälkeen piti vielä valita huone ja maksaa varausmaksu sekä lopulta elokuun loppupuolella allekirjoittaa asuntosopimus.

Lentolippujen hankinta aiheutti hieman päänvaivaa, sillä olin jo hakuprosessin alkupuolella saanut päähäni, että olisi siistiä matkustaa Saskatooniin junalla Vancouverista. Tämän matkavaihtoehdon rankkuus kuitenkin arvelutti, sillä junamatka olisi tehtävä istumapaikoilla ja vielä aika nopeasti pitkän lentomatkan päälle. Lisäksi Saskatooniin pääsisi kyllä myös lentäen. Lopulta kuitenkin päädyin siihen, että hankin lentoliput Vancouveriin ja junalipun Vancouverista Saskatooniin. Näin sain myös yhden vuorokauden aikaa olla turisti Vancouverissa. Ostin samalla jo paluulipun Suomeen. Lentolippujen hankinnassa kannattaa seurata hintatasoa jo hyvissä ajoin, että saa jonkinlaisen käsityksen hintatasosta, johon sitten voi verrata hintoja. Hyväksymistiedon saamisen jälkeen liput kannattaa hankkia mahdollisimman pian.

Koska vaihto-ohjelmani on kestoltaan vain alle puoli vuotta, minun ei tarvinnut hakea Study Permit -opiskelijaviisumia Kanadaan. Sen sijaan minun oli haettava sähköistä matkustuslupaa eli eTAa, joka käytännössä kai vastaa Yhdysvaltoihin matkustamiseen tarvittavaa ESTA-lupaa. eTAa haetaan verkossa sähköisellä lomakkeella, jossa kysytään erinäisiä henkilötietoja. Periaatteessa yleensä kai lupa myönnetään heti, ainakin itse sain hyväksynnän sähköpostiini parin minuutin kuluttua hakemuksen jättämisestä. eTA-hakemuksen tekeminen maksoi 7 dollaria eli muutaman euron.

Muita valmisteluja tai suunniteltavia asioita oli alustavan budjetin tekeminen, hotelliöiden varaaminen Vancouverista ja Saskatoonista muutamaksi yöksi ennen asuntoon muuttamista, orientaatioon ilmoittautuminen, valuutan vaihtaminen ja rokotusten tarkistaminen. Kaiken kaikkiaan lähtövalmisteluissa kannattaa seurata huolella kotiyliopiston antamia ohjeita ja lisäksi seurata kohdeyliopistosta tulevia sähköposteja.

Hakuprosessista, osa 2

Pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen University of Saskatchewanista annettiin ohjeet hakemuksen tekemiseen suunnilleen maaliskuun alkupuolella. Hakemuksen viimeinen määräpäivä oli vasta huhtikuun lopussa.

University of Saskatchewaniin haettiin verkkopalvelussa, jossa täytettiin lomakkeille tietoja ja jätettiin myös liitteet. Hakemus oli mielestäni aika suppea, siinä piti ilmoittaa oikeastaan vain henkilötietoja ja tietoja nykyisestä tutkinnosta sekä se opinto-ohjelma, johon University of Saskatchewanissa haluaisi hakea. Liitteeksi tarvittiin todistus kielitaidosta ja virallinen opintosuoritusote.

Hakemuksen jälkeen piti taas jäädä odottamaan, tällä kertaa lopullista hyväksymis- tai hylkäystietoa University of Saskatchewanista. Tiesin, että vaihto-ohjelmaan pääsystä ilmoitettaisiin vasta touko- tai kesäkuussa, joten vaikka hyväksymistieto lopulta tuli vasta kesäkuun puolella, en ollut ainakaan ihan kauheasti ehtinyt hermoilla siitä. Hyväksymistiedon jälkeen seuraava askel oli tehdä alustava kurssisuunnitelma, joka tehtiin samalla sivustolla kuin hakemus. Oikiksen kursseja ei yllättäen löytynytkään yleisten ohjeiden mukaisilta sivuilta, mutta jälleen kerran sain nopeasti apua sähköpostitse yliopiston kansainvälisten opintojen toimistosta. Yritin valita kurssit jo tässä vaiheessa mahdollisimman huolellisesti, mutta niihin saattaa tulla vielä muutoksia, sillä tein alustavat valinnat melko suppeiden tietojen perusteella ja lisäksi kursseille ilmoittaudutaan College of Law'n puolella vasta syyskuun alussa.

Hyväksymistietoa odotellessa oli mahdollista tehdä jo asuntohakemus yliopiston kampuksella sijaitseviin asuntoihin. Hainkin asuntoa jo hyvissä ajoin, sillä tiesin haluavani asua mieluummin kampuksella kuin yksityisellä vuokranantajalla. Kirjoittanen asuntoasioista vielä myöhemmin kattavammin lisää.

Hakuprosessista, osa 1

Aloin ensimmäisen kerran ajatella vakavissani vaihtoon lähtöä kesällä 2015 eli yli vuosi ennen vaihdon alkua. Helsingin yliopistossa vaihtoon Pohjois-Amerikkaan haetaan jo lokakuussa, joten oli oikeastaan hyvä, että minulla oli kunnolla aikaa tutustua vaihtokohteisiin ja miettiä minne haluaisin hakea. Tiesin, että haluaisin lähteä Pohjois-Amerikkaan, mutta en oikeastaan osannut päättää, haluaisinko mieluummin Kanadaan vai Yhdysvaltoihin. Myös eri kohteiden valinta ja rankkaaminen suosituimmuusjärjestykseen oli hankalaa. Tärkeintä oli, että yliopistossa olisi tarjolla kursseja, jotka olisivat sopiva ja kiinnostava lisä tutkintooni. Kurssien jälkeen mietinkin kaikenlaisia muita kriteereitä, joilla yritin valita vaihtopaikkoja: sijaintia ja ympäristöä, kaupungin kokoa, liikuntamahdollisuuksia, yliopistojen ranking-sijoituksia. Lopulta kuitenkin jotenkin tuntui siltä, että mihin tahansa yliopistoon minut valittaisiin, jos valittaisiin, kokemuksesta tulisi hieno.

Hain lopulta vaihtopaikkoja sekä Kanadasta että Yhdysvalloista. Tein hakemukset kolmeen eri ohjelmaan: yliopiston kahdenväliseen vaihtoon (YKV), ISEP-vaihtoon sekä MAUI-vaihtoon. YKV:n osalta hain Kanadan yliopistoihin,  ISEP-hakemuksessa ja MAUI-hakemuksessa kohteisiin Yhdysvalloissa. Hakemukset tehtiin yliopiston hakuportaalissa ja lisäksi ne piti toimittaa paperisina kansainvälisten asioiden palveluihin.

Hakemuksiin tarvittiin erinäisiä liitteitä, kuten opintosuoritusote sekä todistuksia kielitaidosta ja ISEP-hakemukseen myös suositus joltakin yliopisto-opettajalta. Lisäksi piti kirjoittaa lyhyet motivaatio- tai perustelukirjeet siitä, miksi haluaa hakea juuri niihin kohteisiin, joihin hakee. Koska hain vaihtoon usean eri ohjelman kautta, ohjelmat piti vielä laittaa suosituimmuusjärjestykseen. Liitteiden hankkiminen ja hakemusten valmistelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, kuukausi kuluu lopulta melko nopeasti. Itse taisin jättää paperiset hakemukset juuri viimeisenä määräpäivänä. 

Joulukuussa sain tietää, että Helsingin yliopisto esitti minua vaihtoon University of Saskatchewaniin. Se tarkoitti jo melko varmasti sitä, että pääsisin sinne vaihtoon, mutta lopullisen valinnan tekee kuitenkin aina kohdeyliopisto. Joulukuun jälkeen jäin siis odottamaan kohdeyliopiston ohjeita hakemuksen tekemisestä.